Seuraava lyhyt vastineeni on 300. blogimerkintäni (ilmestyy Skeptikko 1/2020 -lehdessä, ilman tässä olevaa kuvitusta).
Älä usko yleistäjää
Jani Sinokki tarkastelee Skeptikko 4/2019 -lehdessä yleistyksiin liittyviä sudenkuoppia. Jaan Sinokin huolen siitä, että poliittisiin aatteisiin liittyvät yleistykset eivät välttämättä ole perusteltuja ja saattavat johtaa harhaan.
Yliopistolla esimerkiksi on radikaaleja, jotka naamioivat poliittisia päämääriään tieteelliseksi tutkimukseksi. Vanhoillismielisissä taas on tiedevastaisia denialisteja. Kyseisistä tosiseikoista – joita usein pidetään merkittävinä riippuen siitä, onko väitteen tarkastelija itse radikaali vai vanhoillinen – ei kuitenkaan ole perusteltua tehdä päätelmiä radikaalien tai vanhoillisten suhteesta tieteeseen. Kyse saattaa olla yksittäistapauksista.
Ratkaisu on keskittyä sanatarkkoihin sitaatteihin. Tällöin tarkastelun pääkohde on pikemminkin yksittäinen ajatus ja mielipide kuin kokonainen ideologia ja maailmankuva. Millaisia siis ovat sen ja sen vanhoillisen ne ja ne tiedevastaiset väitteet? Ja millaisia ovat sen ja sen radikaalin tutkimukseksi puettu politikointi? Riitaa haastavien yleistysten sijaan on palattava tarkastelemaan, mitä todella on sanottu ja missä yhteydessä.
Tähän olen feminismiä ja uskomushoitoja kritisoidessani pyrkinyt. Esimerkiksi Arno Kotron ja Maria Ohisalon toimittaman kirjan arviossani on yli 30 suoraa sitaattia, kahdeksalta eri kirjoittajalta (Skeptikko 2/2019). Minja Koskelan Ennen kaikkea feministi -kirjan arviossani lainauksia on yli 40 (Skeptikko 3/2019 ja pitempi versio Ihmisluonto -blogilla). Tässä valossa Sinokin vihjaus ”Tammisalon ja kumppanien” – keitä muuten ovat nämä kumppanit? – harjoittamasta yleistämisestä ei osu maaliinsa.
Voi olla, että viime aikoina lehdessä ja blogilla arvioimani kymmenkunta populaaria feminismiä käsittelevää uutuusteosta [1] ovat epäedustava otos. Ehkä kyseiset kirjat eivät oikeuta nykyfeminismistä tekemiäni, moneen kertaan perustelemiani päätelmiä. Ehkä siis löytyy olennaisempaa kirjallisuutta, jossa aate näyttäytyy tiedeystävällisenä ja sisäisesti johdonmukaisena. Ehkä näissä kirjoissa nykyfeminismi suosii yksilönvapauksia pikemmin kuin flirttailee leniniläisen totalitarismin kanssa. Kuulen mieluusti tällaisesta kirjallisuudesta ja vielä mieluummin teen sen pohjalta toisenlaisia päätelmiä. [2]
Sinokin sinänsä opettavaisessa ja perusteellisessa analyysissa ei suoria lainauksia ole; on vain yleistys, että Skeptikko -lehden ”feminismikriittiset kirjoitukset eivät aina täytä tieteellisen ajattelun standardeja kaikilta osin” (korostukset lisätty). Täyttyvätkö tieteelliset standardit siis lähes aina ja pääosin? Poliittisen aatteen arvioijalle sellaista voitaneen pitää hienona saavutuksena.
ALAVIITTEET
[1] Koskela, M. (2019): Ennen kaikkea feministi. Karisto.
Laukkanen, A. ym. toim. (2018): Feministisen pedagogiikan ABC. Vastapaino.
Husso, M. & Heiskala, R. toim. (2016): Sukupuolikysymys. Gaudeamus.
Ohisalo, M. & Kotro, A. toim. (2019): Sinua on petetty – Kirjoituksia sukupuolten tasa-arvosta. Like.
Murray, D. (2019): The Madness of Crowds – Gender, Race and Identity. Bloomsbury.
Saarinen, J. ym. toim. (2014): Eroja ja vaarallisia suhteita – Keskustelua feministisestä pedagogiikasta. Kasvatusalan tutkimuksia 65. Jyväskylän yliopisto.
Rosenberg, T. (2015): Arvot mekin ansaitsemme. Tammi.
Fukuyama, F. (2019): Identity – Contemporary Identity Politics and the Struggle for Recognition. Profile Books.
Abdulkarim, M. & Talvitie, E. (2018): Noin 10 myyttiä feminismistä. SKS.
[2] Toisinaan kuulee feminismikritiikkiä, jonka mukaan naisten ja miesten tulee olla juuri tietynlaisia ja tehdä vain tiettyjä sukupuolen mukaan perinteisesti jakautuneita töitä. Tällainen aataminaikaisuus on Suomesta kutakuinkin kadonnut. Olemme menestyksekkäästi sitoutuneet syrjimättömyyden periaatteeseen eli siihen, että yksilöllä tulee olla mahdollisuus pyrkiä ja päästä taipumustensa ja kykyjensä edellyttämään asemaan sukupuolesta riippumatta. Se, että yhteiskunnassa on voimia, jotka voivat heikentää tätä pitkään kypsytettyä perinnettä, on syy ylläpitää skeptistä asennetta kaikenlaista kiintiöajattelua ja puhdasoppisuutta kohtaan.
