Tiedeaforismikilpailun satoa

Torstaina Helsingin kirjamessuilla julkistettiin Tieteellisten seurain valtuuskunnan ja Suomen aforismiyhdistyksen tiedeaforismikilpailun tulokset. 83 henkilöä lähetti kilpailuun tiedettä käsitteleviä aforismejaan. Näistä kolme palkittiin: 1. sija Arto J. Annila, 2. sija Olli Hyvärinen, 3. sija Osmo Tammisalo. Tiedeaforismeista toimitetaan kirja, joka julkaistaan Tieteen päivillä tammikuussa 2017. Tässä joitakin kilpailumietelmiäni, kaikkiaan lähetin lähes viisi sivua.

 * * *

Ei tarvita tiedettä selittämään, miksi jääkiekko on kiinnostavampaa.

Älä kulje valoa nopeammin. Matkusta ajassa vain eteenpäin. Tieteen käskyjä on helppo noudattaa.

Muualla pappisvaltaa on rajoitettu selibaatilla. Täällä papit koulutetaan yliopistossa.

Tiede vahingoitti uskontoa, Youtube lopettaa kärsimyksen.

Yleensä ihmiset ovat rehellisiä. Heidän havaintonsa ja muistinsa eivät koskaan.

On tieteenaloja, joissa ei ymmärretä, että asioiden ymmärtäminen ei ole niiden hyväksymistä.

Tapahtui Stanfordissa mitä tahansa, ihminen tekee tuhatkertaisesti enemmän hyviä tekoja.

On helppo vaatia todisteita. On vaikea saada ihmiset haluamaan niitä.

Buddha maksoi hymystään niin paljon, että hänen oli pakko hymyillä. Tieteellinen valaistuminen tulee halvemmaksi ja vähemmän pakottavaksi.

Turhamaisuus, kunnianhimo ja taloudelliset hyödyt ovat syitä tieteen ja tiedevilppien tekemiseen.

Jos maailmanparantaminen on tieteen motiivina, kumpikaan ei edisty.

Aine koostuu atomeista. Ilman ainetta ei ole henkeä eikä mieltä. On ylimielistä loukkaantua tästä.

Yliopistolainen vihaa tai rakastaa tiedettä, koska hän sietää kaiken sen byrokratian.

Lec ei olisi tänäänkään kirjoittanut tieteestä.

 * * *

PS. Keväällä olin mukana Efter Nio –TV-ohjelmassa keskustelemassa hajuista ja feromoneista. Ohjelma on katsottavissa Yle Areenalla vielä nelisen kuukautta.

PS 2. Tuomas Enbuske kirjoittaa eräässä Iltalehden kolumnissaan, että ”Suomi tarvitsee lisää homeopaatteja” – siitäkin huolimatta, että hän toteaa homeopatiauskovien olevan ääliöitä. Hän myös vihjaa, että lääkärin tulisi voida antaa homeopaattista huuhaahoitoa. Juttu tuskin on tarkoitettu vakavasti otettavaksi ohjeeksi terveydenhuollolle, mutta pari asiaa on silti syytä tuoda esiin. Potilaan on ensiksikin voitava luottaa, että lääkärin toiminta nojaa niin viimeaikaiseen tieteeseen kuin mahdollista. Toki iso osa myös lääkärin hoidosta ja lääkkeiden tuomasta avusta perustuu vuorovaikutukseen ja muuhun varsinaisen hoidon ulkopuoliseen seikkaan. Sosiaalisena lajina saamme hyvää oloa ja terveyttä siitä, että tulemme hyväntahtoisesti huomioiduiksi, ja mitä useampi meidät vakavasti ottava ihminen tietää ongelmistamme, sitä luottavaisempia voimme olla tulevaisuuden suhteen. Näin on ollut läpi ihmisen lajihistorian. Mutta vaikutukseen ei tietenkään tarvita huuhaata tai puoskarointia. Lääkärin tehtävä on diagnosoida ja tarkistaa, onko kyse jonkinlaisesta mielen ongelmasta. Niitäkin tulee hoitaa mahdollisimman tuoreeseen ja tarkkaan tutkimustietoon nojaten.

Lyhyt kirjakatsaus

Aleksis Kiven päivän kunniaksi tässä joitakin tällä hetkellä lukemiani kirjoja. Joistakin tulen luultavasti kirjoittamaan lisää.

Julkisuudessa viime aikoina olleen Ha-Joon Changin talouskirja 23 tosiasiaa kapitalismista on erinomainen ja suurelta osin valtavirran vastainen esitys (kansan)taloustieteen teorioista ja perusteista. Ihmisluontoa etsimässä -kirjassani kirjoitin aiheeseen liittyen seuraavasti:

Kansantaloustieteessä havaintoaineisto on yleensä hajanaista ja kontrolloimatonta – ja täten yhteensopivaa monen eri teorian kanssa. Koska havaintojen tulkinta usein lisäksi vaikuttaa harjoitettuun politiikkaan, ei ole lainkaan yllättävää, että ihmiset niin hyvin sietävät omien makrotaloudellisten teorioidensa puolustajia ja kilpailevien teorioiden vääristelijöitä.

Tuonkaltainen ”moniarvoisuus” ei luonnollisesti sovi yhteen tieteen tavoitteiden kanssa.

Richard Alexanderin kirjoitusten ympärille koottu Human Social Evolution on teos, jota olen odottanut: nerokkaan biologin ja moraali- ja yhteiskuntafilosofin kootut ajatukset samoissa kansissa, päivitettynä tuoreilla tutkimuksilla.

Richard Dawkinsin omaelämäkerran jälkimmäinen osa vaikuttaa yhtä sujuvalta ja ammattimaiselta – kenties liiankin laskelmoidulta – kuin hänen aiemmat kirjansa.

Bruce Hoodin Domesticated Brain käsittelee sitä, miten ihmislaji on onnistunut kesyttämään itsensä. Ihmisen evoluutioympäristössä ryhmän ulkopuolelle joutumisella oli yleensä katastrofaalisia seurauksia. Siksi olemme kiinnostuneet siitä, mitä muut meistä ajattelevat ja siksi mukaudumme ryhmämme normeihin. Läpi lajihistorian lisääntymismenestyksen kannalta on ollut ratkaisevaa, mitä ryhmämme jäsenet meistä ajattelevat.

Joshua Greenen Moral Tribes näyttää ensisivujen perusteella kirjalta, joka parhaiten selittää ja auttaa ymmärtämään ihmisryhmien ja ideologioiden välille muodostuvia jännitteitä. Jos joku näistä kirjosta kannattaa lukea, se on luultavasti juuri Moral Tribes – etenkin jos olet mukana politiikassa.

Flemming Rosen teos Tyranny of Silence on vakuuttanut minut entistä enemmän sananvapauden tärkeydestä ja itsesensuurin haitallisuudesta. Kirja kertoo Muhammed-pilakuvakuohunnasta. Teos on tärkeä, vaikket olisikaan päättämässä muiden asioista.

PS. Kommentti blogin aiheen ulkopuolelta. Selasin paperiroskiksesta ottamaani Helsingin seurakuntien Kirkko & Kaupunki -lehteä (34/2016). Siinä Sampo Terho kertoo uskostaan. En tiennyt, että hänkin kuuluu persujen hörhörintamaan. Kirjoituksessaan Terho käytännössä sanoo, että jumala (hän ei tarkenna, mikä niistä, mutta oletan hänen tarkoittavan luterilaisenäitelää kontrollifriikkiversiota) suuressa viisaudessaan päätti olla antamatta ainuttakaan todistetta itsestään, mutta että poliitikkomme päättää silti tarrautua häneen/siihen. Voi olla, että tämänkaltainen todisteita vieroksuva, mystisismiä ihaileva ja poliitikolla erityisen vastenmielinen asenne ei näy Terhon muussa ajattelussa tai politiikanteossa. Mutta en ole valmis ottamaan sitä riskiä, ja toivon, etteivät muutkaan niin tee. Tietävätköhän Terhon ateistiset äänestäjät hänen irrationalismistaan? Niin tai näin, sillä voinee lohduttautua, että käytännössä Terho on lähes ateisti: hän on hylännyt kaikki muut jumalat paitsi yhden. Toivotaan siis, että tämä jäljelle jäänyt sadistinen mielikuvitusolento ei vaikuta hänen päätöksentekoonsa. (Miksi kristittyjen jumala on sadisti? Ilkka Pyysiäinen vastaa Jumalaa ei ole -kirjassaan [2010]:

...Jumala halusi ihmisten erehtyvän ja tekevän tyhmyyksiä. Hän on kuin isä, joka jättää lapset oman onnensa nojaan ja sitten kurkkii julkeasti nurkan takaa, miten pienokaiset tekevät tyhmyyksiä, loukkaavat itsensä, tappelevat ja telovat itsensä. Sitten isä palaa takaisin, on muka kauhean hämmästynyt kaikesta tapahtuneesta ja rankaisee pahimpia huligaaneja julmasti. Lapset nyyhkivät, että ei me koskaan enää, iskä pliis! Mutta pappa oli muka vain halunnut nähdä, mitä tapahtuu kun toistaitoiset saavat vapauden, vaikka kuka tahansa ulkopuolinen ymmärtää, että tällainen isä on mieleltään sairas sadisti.

Tuollaisesta olisi joskus Suomessa saanut syytteen – ja monessa maailmankolkassa edelleen saa.)

PS 2. Luen myös Matti Vuenton kirjaa Virukset, jossa Vuento kertoo muun muassa aidsista. Hänen mukaansa Saharan eteläpuolisessa Afrikassa oli vuonna 2012 aidsin vuoksi orvoiksi joutuneita lapsia yli 14 miljoonaa. Määrä on tyrmistyttävä. Aids-epidemiasta ja sen epäinhimillisistä seurauksista huolimatta paavit ovat vielä pitkälle 2000-luvulle vastustaneet kondomien käyttöä. Tämä on yksi syy pitää nykyisen ulkoministerimmekin harjoittamaa katolilaisuutta järjettömänä ja ennen kaikkea moraalittomana ajatusrakennelmana. Toisaalta on muistettava, että myös muslimijohtajien on ollut vaikea hyväksyä kondomien käyttöä (ja aborttia ja evoluutiota ja homoseksuaalisuutta ja sananvapautta ja sukupuolista tasa-arvoa). Viestini Soinille, Terholle, muslimijohtajille ja muille vastaaville kuuluu: jumala ei ylitä järkeä; jumala on järjen ja moraalin väärinkäyttöä.