Vapun kirjakatsaus

Olen käytettävissä olevaan aikaan ja keskittymiskykyyni nähden taas aloittanut liian monta kirjaa. Kuvan teoksista pari olen lukenut loppuun, mutta suurin osa jäänee kesken tai luen ne vain osittain.

Steven Pinkerin teos Sense of Style esittelee joukon kielellisesti häikäiseviä lainauksia tietokirjallisuudesta. Teos on äärimmäisen kiinnostava, vaikka englannin tyylikeinot eivät aina toimikaan suomeksi. Toki kirjassa on lainauksia myös ei niin mairittelevasta ja lukijaa läpeensä vieraannuttavasta akateemisesta sanataiteilusta.

--

Dennis C. Rasmussenin teos The Infidel and the Professor kertoo kahden lempivalistusfilosofini, David Humen ja Adam Smithin, välisestä ystävyydestä. Alun perusteella opus on juuri sellainen, jota olen odottanut. Molemmat herrat ovat kiinnostavia itsessäänkin, mutta ennen kaikkea valistusajan ideaalien alullepanijoina ja edustajina.

--

Mick Humen pamfletti Trigger Warning on nyt erityisen ajankohtainen. Yle päätti vastikään hyllyttää erään lastenohjelman (lasten Areenasta Elävään arkistoon), jonka intiaanihahmosta joku oli väittänyt loukkaantuneensa. Kyse on hätiköidystä ja typerästä päätöksestä. Muiden kulttuurien vaikutuksilta ei voida välttyä eikä sitä ole mielekästä edes yrittää. Kulttuuriset tartunnat rikastuttavat ihmiskuntaa monin tavoin, ja jonkin kulttuurin hyväksi osoittautuneelle käytännölle on annettava mahdollisuus levitä muihin kulttuureihin. Ja loukkaantuminen on älytön peruste sensuurille; mitä tahansa teet, joku loukkaantuu.

Humen kirjan perusteella on ilmeistä, että sananvapauden puolesta kannattaa jatkuvasti pitää ääntä – siitä huolimatta, että maailma on tässäkin suhteessa muuttunut vähitellen paremmaksi. Näin arvioin asiaa Johan Norbergin kirjan arviossani:

Sananvapaus on Norbergin mukaan parantunut 1700-luvulta alkaen, aina meidän päiviimme saakka. Tämä johtuu sekä teknologisesta kehityksestä että ennen kaikkea valistuksesta ja demokratiasta. Sananvapaus, aivan kuten edellä mainittu sukupuolten tasa-arvo, ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys. Viimeisen vajaan kymmenen vuoden aikana sananvapaustilanne on osoittanut selkeitä heikentymisen merkkejä. Tällä en tarkoita ainoastaan Venäjän tai Turkin koventunutta ilmapiiriä, enkä edes arabimaita, vaan nimenomaan länsimaita. Esimerkiksi vihapuhetta ja rasistisia mielenilmauksia suunnitellaan kiellettäväksi ympäri Eurooppaa. Tämä on takaperoista, sillä nimenomaan monikulttuurisessa ympäristössä oikeus ilmaista itseään vapaasti on perusteltua pitää mahdollisimman laajana. Siten voidaan parhaiten taistella järjettömiä ääriliikkeitä vastaan. Tarkoitusperät rasismin rankaisemisesta ovat toki sinänsä kannatettavia, mutta niihin pyritään väärällä tavalla, vapauksia rajoittamalla, kun pitäisi pyrkiä päinvastaiseen, vapauksien ja suvaitsevaisuuden lisäämiseen. Paradoksaalisesti sananvapautta ollaan uhraamassa kulttuurin monimuotoisuuden nimissä. 

--

Michael Shermerin teos Science Friction on taattua Shermeriä. Hän julkaisee kirjoja usein, mutta se ei jostakin syystä näy laadussa. Ihmettelen, mistä hän ottaa ylimääräiset tuntinsa kirjojensa ja kolumniensa hiomiseen.

--

Merja Sankelon teos Henkiparannuksen ihmeet saa näillä näkymin kattavan arvion alkukesän Skeptikko-lehdessä (2/2018). Yksi sitaatti kyseiseltä – pilkkusäännöt unohtaneelta – tohtorilta on paikallaan jo tässä:

Elokuun lopussa saimme ystäviltämme kutsun tulla kylään ja arvasin, että siellä olisi alkoholipitoisten juomien tarjoilua illan aikana. Alkoholin käyttö on kielletty kun syö yrttitabletteja, mutta ajattelin kuitenkin kysyä ja tarkistaa arkkienkeli Mikaelilta, mitä hän ajattelee ja mitä mieltä entiteetit olisivat tästä, että voisiko sitä pari lasillista kuohuviiniä kuitenkin ottaa illan aikana. Sain tällaisen vastauksen: ”Rakas lapsi. Kiitos kun käännyit puoleeni tässä pienessä, mutta ymmärrettävästi kiusallisessa asiassa. Nyt on niin, että noissa tableteissa, jotka sinulle on määrätty, on voimaa, joka ei sovi yhteen alkoholin kanssa. Oletkin pystynyt hyvin välttämään alkoholia tähän asti. Terveellistähän se ei missään muodossa ole ihmiselle. Tämä on nyt sinulle tiukka paikka. Jos nyt otat hiukankin alkoholia, häviää noiden tablettien voima, jota on kertynyt jo runsaasti elimistöösi. Tämä on oma valinta, että haluatko syödä tabletteja ja saada sitä voimaa elämään, joka niihin on ladattu entiteettien toimesta tai ei. Tällä tavalla haluan sinulle nyt tilannetta selventää ja jätän päätöksen kuinka toimit itsellesi." Tiesin vastauksen saatuani heti, miten haluan toimia. Illalla kun alkoholia tuotiin tarjolle sanoin ystävillemme, että minulla on tipaton elokuu menossa. Asia ei sen enempää hämminkiä aiheuttanut. Pillereitä riitti kahdeksaksi kuukaudeksi, joten sinä aikana tuli keksittyä monenlaisia selityksiä sille, että en juo alkoholia lainkaan.

--

Näillä näkymin arvioin Maryan Abdulkarimin ja Eveliina Talvitien kirjan Noin 10 myyttiä feminismistä myös Skeptikko-lehteen. Moni teoksen esittelemistä myyteistä on vähäpätöisiä poliittisen päätöksenteon tai edes arjen sujumisen kannalta (esim. myytti 2: Feministi ei halua, että mies avaa hänelle oven), mutta jokunen kirjoittajien huomio ansaitsee pidemmän analyysin. Mitä esimerkiksi on rakenteellinen syrjintä? Millaisia ovat todisteet rakenteellisen syrjinnän takana?

--

Peter Wohllebenin Eläinten salattu elämä-kirjassa on paljon kiinnostavia anekdootteja eläinten tunne-elämästä. Kokonaisuutena kirja jää kuitenkin filosofisesti ja tiedollisesti kepeäksi. Harmillista teoksessa on se, että lähdeviittaukset ovat lähinnä nettiosoitteita. Tällöin lähteen luotettavuuden tarkistaminen on huomattavan työlästä. (Terra Cognitalta tuleva Frans deWaalin uusimman teoksen suomennos samasta aiheesta tulee olemaan monin verroin parempi.)

--

Vaikka Martin Gardnerin mainio teos Ongelmatarinoita (suom. Antti Pietiläinen, Terra Cognita 2003) on täynnä matemaattisia ongelmia, kirja on aivojen lepuutusta. Ainakin minulle kyseisten pähkinöiden lukeminen ja niiden ratkaisuyritykset olivat parasta irrottautumista arjen ongelmista. Erityisesti pidin siitä, että useimmilla ongelmatarinoilla oli jatko-osa, jossa pulmaa vietiin pidemmälle. Minulla on jokunen kirja aiheesta myös englanniksi, mutta matikkapulmat vieraalla kielellä eivät ole yhtä palkitsevia.

--

PS. Olen pitänyt Ihmisluonto-blogia yli 10 vuotta. Ensimmäisen tekstini julkaisin maaliskuussa 2008. Kyse oli Hesariin tarjoamastani vastineesta. Olisi mukavaa, jos omista vanhoista kirjoituksista ei löytyisi parannettavaa, mutta sellainen lienee mahdotonta.

Ovatko blondinaiset suositumpia?

Useissa yhteiskunnissa karvoitus kuuluu olennaisesti sukupuoliseen viehätysvoimaan. 

Clellan Ford ja Frank Beach

Helsingin Sanomat otsikoi 20.4.2018: Naiset ovat blondeja paljon useammin kuin miehet (ks. kuva). Jutussa mainitut tutkijat hakevat selitystä parinvalinnasta, mutta myöntävät, että kyse on pitkälti spekulaatiosta. Pohdiskelin aihetta Rakkauden evoluutio -kirjassani. Lyhensin ja muokkasin tähän osia (viitteet teoksessa).

Monilla lajeilla pitkä ja kiiltävä karvoitus kertoo yksilön terveydentilasta. Terveyden kautta hyvinvoiva turkki saattaa olla merkki myös hedelmällisyydestä. Tämä pätee ihmiseenkin. (Kyse ei tietenkään tarvitse olla tietoisesta päättelystä, vaan siitä, että luonnonvalinta on kumppaniehdokkaan hedelmällisyyden kautta saattanut suosia tietynlaisia hiusmieltymyksiä.)

Onpa hiusten pituutta käytetty hedelmällisyyssignaalina tai ei, hiusten värin perusteella on ollut vaikeampi tehdä lisääntymiskykyä koskevia päätelmiä. Toki harmaat hiukset olivat naisilla melko luotettava merkki jo päättyneestä hedelmällisyydestä, mutta ei ole ilmeistä syytä olettaa, että ruskea- ja vaaleaveriköt olisivat hedelmällisyyksiltään niin erilaisia, että luonnonvalinta olisi suosinut blondeihin mieltyviä miehiä.

Euroopassa miesten mieltymys vaaleisiin kutreihin oli kuitenkin tunnettu ilmiö jo antiikissa ja keskiajalla. Ajatus, että ”herrat pitävät vaaleaveriköistä”, on edelleen levinnyt varsin laajalle. (Ilmaus on peräisin Anita Loosin Gentlemen Prefer Blondes -romaanista vuodelta 1926. Romaanin jatko-osan nimi oli But Gentlemen Marry Brunettes.) Mikä voisi olla miesten blondimieltymyksen biologinen selitys? Tässä esitetty spekulatiivinen vastaus liittyy naisen ikään. Lähtökohtana on se, että ihminen on pitkiä parisuhteita muodostava laji. Kumppanin nuoruus on miesten silmissä ollut haluttu piirre, sillä naisen hedelmällisyys laskee jyrkästi jo ennen keski-ikää. Toinen, yhtä tiedostamaton syy nuoruusmieltymykseen saattaa olla se, että nuori puoliso on todennäköisemmin elossa antamassa hoivaa lapselle ja lapsenlapsille vielä kymmenienkin vuosien päästä. Myös nuoren puolison äiti on todennäköisemmin tarjoamassa isoäidillistä hoivaa. Luonnonvalinnalla on siis ollut mahdollisuus suosia nuoruusmieltymyksiä montaa reittiä.

Naisen markkina-arvon kannalta on ongelmallista, että nuoruudesta kertovat piirteet, esimerkiksi sileä iho, täyteläiset huulet, kapea vyötärö ja pystyt rinnat, haihtuvat ankarissa olosuhteissa suhteellisen nopeasti. Tällaisiin rehellisiin mutta katoavaisiin ikä- ja hedelmällisyyssignaaleihin saattavat kuulua myös vaaleat hiukset.

Vaalea tukka on tavallista eurooppalaisilla lapsilla, mutta se tummuu yleensä jo ennen murrosikää. Oletetaan, että jossain päin Pohjois-Eurooppaa tapahtui mutaatio, joka pidensi hiusten vaaleusaikaa aina aikuisuuteen asti, muttei kuitenkaan paljon yli parikymppiseksi. Tällöin jokainen blondeihin mieltynyt mies sai nuoren kumppanin, eli kumppanin, jolla oli paljon hedelmällisiä vuosia edessään. Tällaiset miehet olisivat siten jättäneet enemmän jälkeläisiä, ja mieltymys blondeihin olisi voinut sukupolvien kuluessa yleistyä ja levitä ympäri Eurooppaa.

Blondimieltymyksen geneettinen selitys vaikuttaa kuitenkin melko kaukaa haetulta. Moni seikka myös viittaa kulttuurin ja kasvuympäristön suureen merkitykseen. (Kulttuurin tuottaman mieltymyksen vaikutus olisi toki samansuuntainen kuin perinnöllisellä mieltymyksellä: geneettinen muutos populaatiossa.) Näiden kanssa kilpailevan hypoteesin mukaan yleismieltymystä ei edes ole, ja vaaleat hiukset ovat vain sivutuote vaaleasta ihosta, jonka tehtävä on edesauttaa D-vitamiinin tuotantoa.

Ehkä osavastaus löytyy siitä havainnosta, että Suomessa pikemmin tummaveriköt kuin blondit on nähty kohtalokkaina viettelijättärinä. Täältä Pohjolasta käsin renessanssin maalauksia hallinnut blondivillitys tuntuukin kummalliselta. Eteläeurooppalaisten miesten mahdollinen blondimieltymys saattaa toisin sanoen olla seurausta siitä, että ihmismielelle yllätyksellinen on aina jonkin verran esteettistä ja eksoottinen jossakin määrin eroottista. Eli liittyipä selitys naisen ikään tai ei, miehet ovat samanaikaisesti mieltyneet sekä nuoruudesta että jossakin määrin myös eksoottisuudesta kertoviin piirteisiin. Miehet ovat esimerkiksi keskimäärin naisia vaihtelunhaluisempia parittelukumppanin suhteen.

Toisaalta eksoottisuuden merkitys viehättävyydelle ei ainakaan hiusten osalta taida olla kovin suuri. On esimerkiksi havaittu, että ihmisyksilö pienessä määrin leimautuu vastakkaista sukupuolta olevan vanhemman hiusten ja silmien väriin suosien niitä kumppanissaankin. (Eräässä tutkimuksessa ulkopuoliset arvioitsijat pystyivät pelkkien valokuvien perusteella yhdistämään vaimon ja tämän anopin paljon sattumaa useammin. Lisäksi vaimojen ja anoppien yhteensopivuus oli arvioitsijoiden mukaan suurempaa kuin vaimojen ja aviomiesten välillä. Tutkimuksissa kävi myös ilmi, että pariskunnan nainen ja mies yhdistettiin yksittäisten valokuvien perusteella toisiinsa yhtä usein kuin silloin, kun arvioitsijat luulivat etsivänsä kuvista veli–sisko–pareja.) Yleisesti ottaen hiusten merkitys parinvalinnalle ja seksuaaliselle kiihottumiselle lienee joka tapauksessa vähäisempää kuin mainosten ja naistenlehtien perusteella voitaisiin päätellä. Ehkä hiusten laittamisen/värjäämisen pääfunktio on luoda miehen kiinnostusta riittävästi nostattava alkureaktio.

Huomioita lasten silpomisesta

Yle uutisoi 27.4.2018, että kysyntä poikien ympärileikkaukselle on kasvanut Suomessa. Jutussa haastateltu leikkauksia tekevän yksityisen aseman ylilääkäri Valeria Dansson (kuva M. Pitkänen/Yle, pahoittelen kuvaan tullutta punabalanssihäiriötä) arvioi kysynnän johtuvan islaminuskoisista maista tulevasta maahanmuutosta. Uutinen ja alkuperäinen kuva löytyvät täältä.

Olen kirjoittanut sukuelinten silpomisesta pari kertaa (ks. linkit täällä ja täällä).

Lasten sukuelimiin kajoaminen ilman lääketieteellistä syytä on perustavanlaatuisten ihmis- ja lastenoikeuksien rikkomista, jota tulisi sellaisena käsitellä, olipa takana uskontoa tai ei. Virpi Kauko vertaa eräässä kirjoituksessaan poikien ympärileikkausta Kiinassa harjoitettuun tyttöjen jalkojensitomisperinteeseen: ”Pikkupoikien esinahan amputointi vain siksi, että eräs paimentolaisheimo 3000 vuotta sitten kuvitteli jumalansa sitä vaativan, on yhtä julma ja typerä perinne, jonka joutaa katkaista.”