Aleksis Kiven
päivän jo mentyä ja Helsingin kirjamessuja odotellessa esittelen tässä lyhyesti
viime aikoina lukemiani kirjoja.
Puolalaisen Kapuścińskin
teos Imperiumi (Like, 1993/2004) kertoo
tekijän matkoista Neuvostoliitossa vuosina 1958–1991.
Mielikuvissamme Neuvostoliitto oli yhtenäinen, monoliittinen luomus, jossa kaikki oli yhtä harmaata ja apeaa kuin yksitoikkoista ja banaaliakin. Mikään ei saanut poiketa säädetystä normista, erottautua massasta, olla yksilöllistä. Niinpä matkustin silloisen Imperiumin ei-venäläisiin tasavaltoihin. Mikä niissä erityisesti kiinnitti huomiotani? Se että neuvostovallan jäykästä, sotilaallisesta pakkopaidasta huolimatta näiden pienten mutta ikivanhojen kansojen oli onnistunut säilyttää jotakin omista traditioistaan, historiastaan, omasta ylpeydestään ja omanarvontunnostaan, joita välttämättömyyden pakosta tosin peiteltiin.
___
V. S. Ramachandranin
The Tell-Tale Brain (Windmill, 2012)
kertoo neurotieteilijän näkemyksen tunnetun universumin mutkikkaimmasta
asiasta, ihmisaivoista. Kirja on täynnä kiinnostavia potilaskertomuksia ja
niiden avulla saatuja tietoja ihmisluonnosta ja ihmismielen toiminnasta. Seuraavaksi
luen estetiikkaa käsittelevän osion.
___
Michael Youngin
teos Meritokratian nousu 1870–2033 (Weilin&Göös,
1958/1967) on tulevaisuuden sosiologin silmin kirjoitettu utopia tai oikeammin
dystopia siitä, kun/jos yhteiskunnassa aletaan keskittyä lähinnä
kognitiivisesti kyvykkäimpien aseman parantamiseen. Youngia on ilmeisesti kiittäminen
koko meritokratia-termistä. Vuonna 2001 hän kirjoitti surullisesti pettyneensä
kirjan vastaanottoon. Teoksen piti hänen mukaansa olla satiiri ja varoitus,
mitä saattaa tapahtua, jos tietynlaisia ansioita omaavat yksilöt muodostavat
sosiaaliluokan, johon muilla ei ole pääsyä. Odotan osiota, jossa massat
syöksevät todellisuudesta vieraantuneen eliitin vallasta. Young tuskin osasi
ennustaa Trumpilaista vallankumousta. (Nykyinen meritokraattinen eetos on saanut
tukea politiikan molemmilta laidoilta: oikealla taloudellisen eriarvoisuuden
hyväksymisestä ja vasemmalla avoimuudesta erilaisuutta kohtaan ja
vihamielisyydestä aristokratiaa kohtaan.)
___
Christopher
Hayesin Twilight of the Elites
(Broadway Paperbacks, 2012) käsittelee taustoja sille, miksi ja miten Yhdysvalloissa
päädyttiin tilanteeseen, jossa kansalaiset ihmettelevät ja ovat vihaisia
instituutioidensa korruptoituneisuudesta ja kyvyttömyydestä. Olen vasta sivulla
50, mutta voin jo nyt sanoa teoksen olevan tärkeimpiä lukemiani kirjoja pitkään
aikaan. Tässä ote:
Ei ole epäilystäkään, että pääsemme käsiksi informaatioon helpommin kuin koskaan ennen. Kaapeliuutisten 24/7-tulva ja Internet voivat hämärtää yhtä paljon kuin ne voivat valaista. Puhelinkameroiden urkkivat sähköiset silmät ja netin juorupalstat tarkoittavat, että kaikenlaiset epäonnistumiset ja jokainen virheaskel, olivat ne miten pieniä, inhimillisiä tai pateettisia tahansa, voidaan raportoida ja usein myös raportoidaan, ja niistä loputtomasti vaahdotaan.
___
Macknikin ja
Martinez-Conden Sleights of Mind
(Profile Books 2011) kertoo, mitä taikatemppujen perusteella voidaan päätellä ihmisaivojen
toiminnasta. Kirjassa myös paljastetaan lukuisia klassisia trikkejä. Teosta
luettuani olen ollut entistä huvittuneempi, kun ihmiset tekevät vannoutuneita kausaalipäätelmiä
omakohtaisista kokemuksistaan, vaikkapa siitä, kun ”lapsena maitoallergiaihottumani
hävisi, koska perheessämme siirryttiin luomuun” tai kun ”laktoosi-intoleranssini
alkoi, koska myöhäisteininä aloin juoda pastöroitua maitoa”. Moni tällainen
tapaus selittyy spontaaneilla ja/tai ikäkauteen liittyvillä
muutoksilla elimistössä. Ihmisten on vain helpompi luottaa kokemuksiinsa kuin
tarkastella asioita tutkimusten ja tilastojen valossa. Taikurit ovat taitavia käyttämään
hyväksi tämänkaltaisia luonnollisia ajatteluvinoumia.
___
The Economist -lehden toimittaja Ryan Aventin kirja The Wealth of Humans (Penguin 2016/2017)
pohtii, mitä työmarkkinoilla ja hyvinvoinnissa tulee lähitulevaisuudessa
tapahtumaan. Teos kannattaa lukea ennen kuin paljastaa ajatuksiaan vaikkapa automaatiosta
tai perustulosta. Aventin mukaan ”yhteiskunta joko sopii rikkautensa jaosta
tavalla, jonka useimmat hyväksyvät tai sitten järjestelmä murtuu ja kaikille
saatavissa oleva sosiaalinen vauraus vähenee”.
___
Teen Marja-Liisa
Honkasalon ja Kaarina Kosken toimittamasta Mielen
rajoilla (SKS 2017) -teoksesta myöhemmin pidemmän arvion. Pahoin pelkään,
ettei kirjasta ole paljon myönteistä kerrottavaa (täällä on aiempi tekstini
Honkasaloon liittyen). Tai hauskahan kirja on – Pahkasika-tyyliin – kun ihmiset
esimerkiksi kertovat saamastaan yliluonnollisesta johdatuksesta: ”En pidä
sattumana sitä, että vuonna 1994 löysin suomentamattoman kirjailija Janet
Framen. Uuden-Seelannin-matkani viimeisenä päivänä minut ohjattiin
aucklandilaisessa kirjakaupassa hänen teostensa äärelle.”
___
Kirjoitan pidemmän arvion myös Nessa Careyn teoksesta Junk DNA – A Journey Through the Dark Matter
of the Genome (Icon 2015), samoin kuin Lone Frankin kirjasta My Beautiful Genome: Exposing Our Genetic
Future, One Quirk at a Time (Oneworld 2011). Niistä siis lisää myöhemmin.
PS.
Joululahjaksi luultavasti sallin itseni taas tilata kolme kirjaa. Näillä
näkymin vahvoilla ovat Pinker, Sapolsky ja Tegmark.
