Etelä-Saimaa -lehden toimittaja kyseli ihmisen evoluutiosta.
Juttu ilmestyi 10.9. alueen maakuntalehdissä. Vastasin kysymyksiin pikaisen lyhyesti
ja usein asian vierestä; tässä hieman täydennetyt vastaukseni. (Toisena
vastaajana lehtijutussa oli Markus Rantala.)
Miten nykyinen länsimainen elintapa
vaikuttaa ihmisen evoluutioon (vai vaikuttaako se)?
Ihmisen
evoluutio loppuu vasta, kun laji kuolee sukupuuttoon. Evoluutiossa on pitkälti kyse siitä,
kuka (perinnöllisistä syistä johtuen) pääsee jatkamaan sukua. Ainakin suomalaisista miehistä todennäköisimmin lisääntyvät
ne, joilla on korkea sosioekonominen asema. Tämä ei luultavasti ole muuttunut
siitä, kun lajimme sai elantonsa metsästäjä-keräilijöinä. Naisilla jälkeläisten
määrän vaihtelu on pienempää kuin miehillä. Monivaimoisissa
maanviljelysyhteisöissä tämä sukupuoliero on suurimmillaan (osa miehistä
siittää suuren määrän lapsia ja iso osa ei lainkaan, naisten synnyttäessä ”tasa-arvoisemmin”).
Keräilijäyhteisöissä sukupuoliero näyttää olevan samaa kertaluokkaa kuin
nykyisissä länsimaissa; tilastoja ei tosin ole kovin monesta yhteisöstä.
Nykymaailma on täynnä
evolutiivisia uutuustekijöitä, joihin ihminen ei ole sopeutunut. Esimerkiksi
viihdeteknologia ja sosiaalinen media saattavat monelle olla jopa siinä määrin
koukuttavia, että se vähentää todennäköisyyttä saada jälkeläinen. Luonnonvalinta
tietysti toimii tietokonepelejä ja muita virtuaalihoukutuksia vastaan, mutta se
saattaa olla liian hidasta verrattuna kulttuuristen tapojen, vaikkapa
uskontojen vaikutuksiin. Ehkä sellaiset yksilöt, jotka omaksuvat vanhoillislestadiolaisuuden
kaltaisia viihdeteknologiaa vieroksuvia fundamentalistisia oppeja, alkavat
lisääntyä muita enemmän. Ehkä populaatiossa yleistyvät sellaiset psykologiset
piirteet, jotka tekevät yksilöstä helposti johdateltavan tai kykenemättömän
rationaaliseen harkintaan. Eli suuria evolutiivisia mullistuksia ei tässä
suhteessa ole luvassa.
Mitkä piirteet tulevat todennäköisesti
lisääntymään ihmisillä tulevaisuudessa?
Sellaiset
piirteet yleistyvät, jotka vaativat lääketieteellisiä toimenpiteitä tai
teknisiä apuvälineitä. Esimerkiksi likinäköisen yksilön mahdollisuudet muodostaa
perhe tai huolehtia perheestä ovat aiemmin olleet heikot, etenkin metsästäjä-keräilijöillä.
Silmälasien keksiminen muutti tilanteen: huononäköiset lisääntyvät nykyään siinä
missä muutkin. Monet haittaa aiheuttavat geenit voivat nykyään helpommin kopioitua seuraavaan sukupolveen.
Yltäkylläisiin
olosuhteisiin sopivat piirteet saattavat myös yleistyä. Nykyiselläänhän olemme
sopeutuneet ajoittaisiin nälänhätiin; keho varastoi rasvaa eikä halua siitä
eroon. On kuitenkin vaikea nähdä, mitä nämä hyvinvointiin sopivat piirteet olisivat.
Esimerkiksi useimmat elintasosairaudet iskevät vasta lastentekoiän jälkeen.
Tällöin luonnonvalinnalla on huonot mahdollisuudet vaikuttaa niihin. Lisäksi
elintasosairaudet ovat usein hoidettavissa (vyötärölle asemoitunutta ikirasvaa
voidaan poistaa, mahalaukkua voidaan kirurgisesti pienentää, insuliinia saa
ruiskusta ja niin edelleen).
Kuvakaappaus Naturesta |
Ihmisen
keksinnöt ovat merkittävä valintapaine. Jos yksilö ei opi käyttämään
älypuhelinta, tietokonetta tai muita nykyvempaimia, lisääntymismahdollisuudet lienevät
nykymaailmassa huonot. Ehkä teknologinen kehitys suosii tietynlaisia
luonteenpiirteitä tai älykkyyttä. Tosin on huomattava, että evoluutiosta
kiinnostunut ei ole ennustaja vaan enemmänkin jälkiviisastelija. Kullakin
hetkellä ihmiseen vaikuttaa monenlaisia valintapaineita, joiden evolutiivisia vaikutuksia
vasta tulevat sukupolvet voivat kunnolla tutkia.
Tässä vastaava päätelmä
tuoreesta jutusta Naturessa:
Studying ongoing evolution in humans is notoriously difficult. Scientists who want to observe selection directly would need to measure the frequency of a mutation in one generation, and then again in all that generation’s children and, better still, grandchildren, says Gil McVean, a statistical geneticist at the University of Oxford, UK. “That would be very hard to do well,” he says. “You would need vast samples”.
Tuleeko sukupuolten välille eroja?
Kautta historian
miesten mahdollisuudet seksiin ovat tulleet lähinnä avioliiton tai muun
vastaavan sitoutumisen kautta. Seksiä saadakseen miehen oli siis mentävä
naimisiin. Jos tähän tulee muutos esimerkiksi siten, että yksinhuoltajanaiset
saavat suhteessa enemmän lapsia, se saattaisi vähitellen karsia piirteitä
miehen sitoutumisen takana. Ehkä isät eivät enää kiinnostuisi lapsista ja
osallistuisi perhehoivaan. Tällöin lajimme ei enää olisi poikkeus nisäkkäiden
joukossa. On ilmeistä, että kulttuurisilla tavoilla ja sosiaalipoliittisilla
päätöksillä saattaa olla tämän suuntaisia vaikutuksia. Tosin veikkaan, että
olemme pitkiä parisuhteita muodostava laji hamaan loppuun saakka.
Miten korkeampi synnytysikä (pääasiassa
länsimaissa) vaikuttaa ihmisen evoluutioon?
Naisten hedelmällisyys
laskee jyrkästi yleensä 30 ikävuoden jälkeen. Tämä saattaa muuttua, mikäli
kaikki alkavat lisääntyä yli 30-vuotiaina. Luonnonvalinta luultavimmin suosisi
naisia, jotka kykenevät hedelmöitymään vielä yli 40-vuotiaina. Menopaussi ehkä
siirtyisi myöhemmäksi.
Johtaako evoluutio eri suuntiin, esim.
rikkaiden länsimaiden ja köyhien kehitysmaiden välillä?
Kehitysmaissa
luonnonvalinta kohtelee ihmisiä julmemmin kuin rikkaissa maissa. Täällä
karsitaan pois vain kaikkein epäonnisimmat. On mahdollista, että länsimaisissa
populaatioissa on tästä syystä enemmän yksilöllistä vaihtelua. (Tosin
parinvalinta seuloo täälläkin pois joitakin geenejä, vaikka jokainen sikiö
onnistuttaisiin kasvattamaan aikuiseksi.) Luultavasti suurimmat evolutiiviset
vaikutukset tulevat olemaan väestöjen sekoittumisella, ei niinkään kansojen
varallisuuseroilla. Lisäksi lapsikuolleisuus on maailmanlaajuisesti pienentynyt,
nälkäänäkevien määrä on vähentynyt ja elintaso kehitysmaissa on noussut. Jos
trendi jatkuu, eri populaatioiden kohtaamat valintapaineet saattavat yhdenmukaistua.