Kirjallisuuden ohella Helsingin kirjamessuilla on aina ollut muutakin tarjontaa. Tänä vuonna mukana oli muun muassa Ahmadiyya-muslimiyhteisö. En muutoin olisi heidän messupaikallaan tullut käyneeksi, mutta kustantajani Terra Cognitan piste oli sitä vastapäätä. (Aiemmin Terra Cognita on ollut Ursan, Tiedekirjan ja muiden tietokustantajien vieressä, jonne se luonnollisesti kuuluu. Nyt se jostakin syystä oli sijoitettu niistä erilleen.)
Kävin juttelemassa Ahmadiyyan edustajien kanssa ja sain mukaani joitakin The Review of Religions -lehtiä (julkaistu vuodesta 1902). Nimensä perusteella tämä ulkoasultaan laadukas lehti pyrkii ymmärtämään – ehkä jopa selittämään – uskontoja. Vilkaisukin kuitenkin riittää paljastamaan julkaisun ajavan islamilaista taantumuksellisuutta.
Omien sanojensa mukaan Ahmadiyya-yhteisö korostaa rauhanomaisuutta ja löyhästi tulkiten jopa yksilön omaa tahtoa – tai ainakin miehen tahtoa. Esimerkiksi profeetta Muhammedin lapsivaimovalintaa pidetään oikeutettuna seuraavin perustein (korostukset lisätty):
In actuality, this was the purpose of the Holy Prophet in bringing her to his home at such a young age, so that he could train her from a tender age according to his wishes, and she could receive the longest possible opportunity to remain in his company; so that she could be made fit for the sensitive and magnificent work which fell upon the wife a law-giving Prophet.
Menneisyydessä harjoitettuja tapoja on useimmiten turha arvostella, mutta tässä tapauksessa kyse ei ole vain menneisyydestä: moni nykymuslimi väittää pitävänsä Muhammedin toimintaa moitteettomana ja tavoiteltavana. Maininta lapsivaimon muokkaamisesta aviomiehen toiveiden mukaiseksi ei myöskään ole yksittäistapaus. Kaikissa lukemissani lehden numeroissa kannatettiin näkemyksiä, jotka ovat ristiriidassa länsimaissa vallitsevien oikeus- ja tasa-arvokäsitysten kanssa.
Tässä kirjoituksessa tarkastellaan lehden esseetä "Aivopesevätkö uskonnolliset vanhemmat lapsiaan?". Kuten edellä kävi ilmi, kysymys voisi myös kuulua, aivopesevätkö aviomiehet lapsivaimojaan.
Aloitetaan aivopesu -termistä. On melko ilmeistä, että uskontokriitikot käyttävät tätä vanhentunutta ilmaisua sen provokatiivisuuden vuoksi. Vielä ilmeisempää on, että uskontoihin kuuluu käytäntöjä, jotka tekevät termistä jossakin määrin perustellun. Muutoin olisi vaikea selittää vaikkapa sitä, miksi lapsilla on tapana omaksua vanhempiensa harjoittama uskonto.
Lehti vastustaa aivopesuajatusta viidellä eri perustelulla. Ensimmäinen kohta on tutuin: ”Me kaikki kasvatamme lapsemme uskomustemme mukaan, myös ateistit.”
Tässä kohdin kirjoittaja jopa lainaa Richard Dawkinsia ja toteaa perään, että ”jos Dawkins kasvattaa lapsensa uskomaan, että luonnolliset prosessit voivat selittää kaikki ilmiöt, minulla on oikeus kasvattaa lapseni uskomaan, että näin ei ole.”
Sivuutetaan tässä se, että ateismi ei ole uskomusjärjestelmä vaan jumaluskon puutetta. Katsotaan sen sijaan lausunnon väitettä naturalismista. Siihen sisältyy eräs paradoksi. On nimittäin niin, että jotta jotakin ilmiötä voitaisiin kutsua yliluonnolliseksi, tieteen pitäisi pystyä toteamaan, että ilmiötä ei ole mahdollista selittää luonnollisten prosessien ja mekanismien avulla. Vasta tällöin kyse olisi aidosti yliluonnollisesta ilmiöstä. Mutta jotta tällainen päätelmä voitaisiin jostakin ilmiöstä tehdä, siitä pitäisi tietää kaikki. Tämä taas tarkoittaisi, että kyse ei enää olisikaan yliluonnollisuudesta; ilmiöhän tunnetaan jo läpikotaisin.
Yliluonnollinen asuu siis vain ja ainoastaan tietämättömyydessä – ja juuri siihen tiivistyy uskonnollisen ja uskonnottoman kasvatuksen ero. Molemmissa myönnetään, että tiede ei tiedä kaikkea, mutta vain toisessa tietämättömyys halutaan korvata uskonnollisella – siis mielikuvitukseen ja johdatteluun perustuvalla – varmuudella. Tämä uskonnollinen varmuus tarkoittaa avoimen, kriittisen ja rationaalisen mielen sulkemista pois tietyistä kysymyksistä, aivan kuten ”aivopesussa” on tapana. (Naturalismista on myös muistettava sen takana oleva todistusaineisto, esimerkiksi se, että luonnon monimuotoisuus ja eliöiden sopeutuminen ympäristöönsä eivät tarvitse luojaa. Luonnolliset prosessit riittivät ja riittävät evoluutiolle.)
Kakkosperustelu ei ole yhtä ennustettava: ”Vanhemmat toivovat sydämessään lapsensa parasta.”
Argumentti vanhempien hyväntahtoisuudesta on niin kehno, että se kääntyy itseään vastaan. Perustelu on käytännössä sen myöntämistä, että vanhemmat ainoastaan uskovat toimivansa lapsensa hyväksi. Ikävimpiäkin uskontoon liittyviä perinteitä, vaikkapa lasten sukuelinten leikkauttamista*, toki yleensä jatketaan hyvää tarkoittaen ja omaan hyväsydämisyyteen uskoen. Hyvät tarkoitusperät eivät kuitenkaan poista sitä seikkaa, että ainakin tyttöjen sukuelimiin kajoamisessa on usein kyse vaarallisesta ja kivuliaasta toimenpiteestä, joka kurjistaa ja rajoittaa naisen loppuelämää. Argumentti olisikin pätevämpi, jos se olisi muodossa ”vanhemmat toivovat järjellään lapsensa parasta”. Miksi puolustelua ei esitetä tässä muodossa?
Kolmas kohta olisi hupaisa, jos se ei olisi niin selvää harhaanjohtamista: ”Islam tukee uskonvapautta.”
Puolustelun tragikoomisuus tulee islaminuskoisten suhtautumisesta uskosta luopumiseen. Esimerkiksi Pew-tutkimuslaitoksen raportti muutaman vuoden takaa toteaa, että Etelä-Aasian muslimeista 76 prosenttia kannattaa uskonsa hylkäävän tappamista. Lähi-idässä samaa mieltä oli 56 prosenttia. Tässä kohdin on muistettava, että islam on maailman toiseksi suurin uskonto, ei mitään pienen aavikkoheimon törttöilyä. Islamiin myös liittyy ajatus oikeanlaisista talous- ja hallintojärjestelmistä, mikä vaikeuttaa uskonnonvapauden toteutumista. Tämä mittakaavakysymys kannattaa pitää mielessä.
Neljäs kohta kuuluu: ”Uskonnon ulkopuolella kasvattaminen tarkoittaa, että sinulle ei ole annettu mahdollisuutta valistuneeseen valintaan” (informed choice).
Lausunto nojaa siihen monen kristitynkin hyväksymään ajatukseen, että usko on hyödyllistä ja että uskomisesta on hyvä olla omia kokemuksia. He uskovat uskomiseen, kuten Daniel Dennett asian muotoilee. Arkkipiispa Kari Mäkinen on esimerkiksi todennut, että ”uskonnollisiin kertomuksiin on mentävä sisään, jotta uskonnon olemusta voi ymmärtää”.
Ironisesti kyseinen perustelu voidaan kääntää sen väitteen puolustamiseksi, että uskonto on aivopesua. Tämä on helppo nähdä, jos puolustelu olisi kuulunut, että vasta kun sinut on aivopesty, tiedät, mitä aivopesu on. Tämä olisi paradoksi, sillä aivopesun tarkoitus on nimenomaan tehdä aivopesu huomaamattomaksi. Sama pätee uskonnolliseen kasvatukseen: sen eräs tarkoitus on saada yksilö huomaamattaan ajattelemaan, että ilman uskoa olen vajavainen ja ymmärtämätön. ”Pyhien” kirjoitusten ”totuuksista” on tunnetusti vaikea päästä pois, jos yksilö on niiden sisään herkässä iässä tai elämänvaiheessa johdateltu.
Viides ja viimeinen kohta on yllättävin: ”Jos uskonnollinen kasvatus tarkoittaa pysyvää indoktrinoitumista, ateisteja ei olisi olemassa.”
Väite pitää paikkansa ainakin teknisesti. Aiemmin käytännössä kaikki ihmiset olivat uskovaisia, ja silti ateisteja on olemassa. Aivopesuväite ei kuitenkaan ole väite, että aivopesu kestää koko elämän. Kuten Dawkinsin esimerkki kertoo, indoktrinaatiosta on mahdollista irrottautua, ja yhä useampi onkin siihen ryhtynyt – varakkaiden uskonnollisten järjestöjen propagandasta huolimatta.
* Alaviite: Marja Tiilikainen kirjoittaa Arjen islam: Somalinaisten elämä Suomessa -kirjassa (2003) seuraavasti: ”Tyttöjen ympärileikkaus ei kuulu Koraanin opetuksiin, mutta islamilaisesta maailmasta voidaan kuitenkin löytää myös tyttöjen ympärileikkauksia, erityisesti niin kutsuttuja sunna-leikkauksia, puolustavia tulkintoja.” (Kyse on niin sanotuista haditheista, joiden autenttisuudesta ja tulkinnasta kiistellään.) Tiilikainen jatkaa leikkauksista: ”Somaliassa tyttöjen ympärileikkauksen voidaan katsoa uusintavan yhteisön kulttuurista ja etnistä identiteettiä ruumiiseen liittyvien merkkien ja merkitysten avulla. Ympärileikkaus on tärkeä osa somalityttöjen sosialisaatiota (muslimi)naisten maailmaan. Aud Tallen (1993) mukaan somalitytön ympärileikkaus on naisidentiteetin symboli, mutta samalla se vahvistaa tytön sidettä oman isänsä sukulinjaan. Tytön neitsyys vaikuttaa koko perheen statukseen ja ympärileikattu tytär säilyttää sukulinjansa puhtauden ja kunnian.”
Wikipedian artikkelista löytyy maakohtaisia tietoja leikkausten yleisyydestä. Turistimaa Egyptin prosenttilukema lienee suomalaisille yllättävin.
* * *
 |
Lehti paljastui myös
kommunisminvastaiseksi
ja varsin nationalistiseksi.
|
PS 2. Rasistisesta ja sukupuolisesta syrjinnästä on huomattava seuraava seikka. Syrjinnästä tulee merkittävä ilmiö vain silloin, jos sitä tapahtuu huomattavan usein suhteessa mahdollisuuksiin, jolloin sitä olisi voinut tapahtua. Ja trendi (nouseva tai laskeva) syrjinnästä tulee vain, jos näiden kahden (syrjintätapaukset ja mahdollisuus syrjimiseen) suhde muuttuu ajan myötä. Sekä sukupuolisen että rasistisen syrjinnän suhteen trendi on (ainakin kantaväestön parissa) ollut laskeva jo vuosikymmeniä. On myös perusteltua sanoa, että ideologiana ja muodollisen politiikan alueella rotuun/etnisyyteen tai sukupuoleen perustuva syrjintä on länsidemokratioissa käytännössä kuollut.
Nukahtamiseen ei silti ole varaa. Lännen on pidettävä huoli, että uskonnollinen fundamentalismi tai muunlainen autoritaarisuus eivät vaivihkaa heikennä lähtökohtien tasa-arvoa ja yksilönvapauksia turvaavia instituutioita. Olisikin toivottavaa, että länteen suuntautuvan siirtolaisuuden tärkeimpiä motiiveja olisi kunnioitus läntisiä yksilönoikeuksia ja tasa-arvoinstituutioita kohtaan.
* * *
PS 3. (To 12.12.2019)
Joulukuun kymmenes päivä sain sähköpostiviestin eräältä Ahmadiyya-yhteisön edustajalta, joka oli lukenut yllä olevan kirjoitukseni. Hän kutsui minut tammikuussa 2020 järjestettävään symposiumiin. "It will be honor for us if you would come and join us in the event." Symposiumin ohjelma koraaniresitaatioineen ei kuitenkaan vaikuta sellaiselta, että siellä olisi mahdollista edistää ihmisten tasaveroisuutta, yhteiskunnan maallistumista tai demokratiaa. Vastasin ystävällisesti ja pyrkien vuoropuheluun - toivoen, että perään tulee vielä neljäs jälkikirjoitus:Dear Mr ..., Thank you for the invitation. I guess Your organization is AGAINST islamism & jihadism. But equally importantly, is Ahmadiyya also FOR equal rights for everybody (including gays & women) and FOR democratic culture? Whatever your views are in these issues, this symposium doesn’t seem fit for promoting them. Kind regards, OT
PS. If possible, I would like to hear what You think of some current social/political issues. And with Your kind permission, I would like to add Your thoughts as an afterword to my blog post.
So, what do You think about the conversation that has been going on about letting the "ISIS-wives" come back to Finland?
And what do you make of recent polls suggesting that The Finns party (Perussuomalaiset) is by far the most popular party in Finland?
About issues that are not as recent, what do you think about the Danish cartoons: should there be freedom to publish that kind of pictures, and if not, what would be proper punishment for publishing them?
And lastly, what is the relationship between martyrdom and Ahmadiyya-organization? And Ahmadiyya and free market economy?
