Olen käytettävissä olevaan aikaan ja keskittymiskykyyni nähden taas aloittanut liian monta kirjaa. Kuvan teoksista pari olen lukenut loppuun, mutta suurin osa jäänee kesken tai luen ne vain osittain.
Steven Pinkerin teos Sense of Style esittelee joukon kielellisesti häikäiseviä lainauksia tietokirjallisuudesta. Teos on äärimmäisen kiinnostava, vaikka englannin tyylikeinot eivät aina toimikaan suomeksi. Toki kirjassa on lainauksia myös ei niin mairittelevasta ja lukijaa läpeensä vieraannuttavasta akateemisesta sanataiteilusta.
--
Dennis C. Rasmussenin teos The Infidel and the Professor kertoo kahden lempivalistusfilosofini, David Humen ja Adam Smithin, välisestä ystävyydestä. Alun perusteella opus on juuri sellainen, jota olen odottanut. Molemmat herrat ovat kiinnostavia itsessäänkin, mutta ennen kaikkea valistusajan ideaalien alullepanijoina ja edustajina.
--
Mick Humen pamfletti Trigger Warning on nyt erityisen ajankohtainen. Yle päätti vastikään hyllyttää erään lastenohjelman (lasten Areenasta Elävään arkistoon), jonka intiaanihahmosta joku oli väittänyt loukkaantuneensa. Kyse on hätiköidystä ja typerästä päätöksestä. Muiden kulttuurien vaikutuksilta ei voida välttyä eikä sitä ole mielekästä edes yrittää. Kulttuuriset tartunnat rikastuttavat ihmiskuntaa monin tavoin, ja jonkin kulttuurin hyväksi osoittautuneelle käytännölle on annettava mahdollisuus levitä muihin kulttuureihin. Ja loukkaantuminen on älytön peruste sensuurille; mitä tahansa teet, joku loukkaantuu.
Humen kirjan perusteella on ilmeistä, että sananvapauden puolesta kannattaa jatkuvasti pitää ääntä – siitä huolimatta, että maailma on tässäkin suhteessa muuttunut vähitellen paremmaksi. Näin arvioin asiaa Johan Norbergin kirjan arviossani:
Sananvapaus on Norbergin mukaan parantunut 1700-luvulta alkaen, aina meidän päiviimme saakka. Tämä johtuu sekä teknologisesta kehityksestä että ennen kaikkea valistuksesta ja demokratiasta. Sananvapaus, aivan kuten edellä mainittu sukupuolten tasa-arvo, ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys. Viimeisen vajaan kymmenen vuoden aikana sananvapaustilanne on osoittanut selkeitä heikentymisen merkkejä. Tällä en tarkoita ainoastaan Venäjän tai Turkin koventunutta ilmapiiriä, enkä edes arabimaita, vaan nimenomaan länsimaita. Esimerkiksi vihapuhetta ja rasistisia mielenilmauksia suunnitellaan kiellettäväksi ympäri Eurooppaa. Tämä on takaperoista, sillä nimenomaan monikulttuurisessa ympäristössä oikeus ilmaista itseään vapaasti on perusteltua pitää mahdollisimman laajana. Siten voidaan parhaiten taistella järjettömiä ääriliikkeitä vastaan. Tarkoitusperät rasismin rankaisemisesta ovat toki sinänsä kannatettavia, mutta niihin pyritään väärällä tavalla, vapauksia rajoittamalla, kun pitäisi pyrkiä päinvastaiseen, vapauksien ja suvaitsevaisuuden lisäämiseen. Paradoksaalisesti sananvapautta ollaan uhraamassa kulttuurin monimuotoisuuden nimissä.
--
Michael Shermerin teos Science Friction on taattua Shermeriä. Hän julkaisee kirjoja usein, mutta se ei jostakin syystä näy laadussa. Ihmettelen, mistä hän ottaa ylimääräiset tuntinsa kirjojensa ja kolumniensa hiomiseen.
--
Merja Sankelon teos Henkiparannuksen ihmeet saa näillä näkymin kattavan arvion alkukesän Skeptikko-lehdessä (2/2018). Yksi sitaatti kyseiseltä – pilkkusäännöt unohtaneelta – tohtorilta on paikallaan jo tässä:
Elokuun lopussa saimme ystäviltämme kutsun tulla kylään ja arvasin, että siellä olisi alkoholipitoisten juomien tarjoilua illan aikana. Alkoholin käyttö on kielletty kun syö yrttitabletteja, mutta ajattelin kuitenkin kysyä ja tarkistaa arkkienkeli Mikaelilta, mitä hän ajattelee ja mitä mieltä entiteetit olisivat tästä, että voisiko sitä pari lasillista kuohuviiniä kuitenkin ottaa illan aikana. Sain tällaisen vastauksen: ”Rakas lapsi. Kiitos kun käännyit puoleeni tässä pienessä, mutta ymmärrettävästi kiusallisessa asiassa. Nyt on niin, että noissa tableteissa, jotka sinulle on määrätty, on voimaa, joka ei sovi yhteen alkoholin kanssa. Oletkin pystynyt hyvin välttämään alkoholia tähän asti. Terveellistähän se ei missään muodossa ole ihmiselle. Tämä on nyt sinulle tiukka paikka. Jos nyt otat hiukankin alkoholia, häviää noiden tablettien voima, jota on kertynyt jo runsaasti elimistöösi. Tämä on oma valinta, että haluatko syödä tabletteja ja saada sitä voimaa elämään, joka niihin on ladattu entiteettien toimesta tai ei. Tällä tavalla haluan sinulle nyt tilannetta selventää ja jätän päätöksen kuinka toimit itsellesi." Tiesin vastauksen saatuani heti, miten haluan toimia. Illalla kun alkoholia tuotiin tarjolle sanoin ystävillemme, että minulla on tipaton elokuu menossa. Asia ei sen enempää hämminkiä aiheuttanut. Pillereitä riitti kahdeksaksi kuukaudeksi, joten sinä aikana tuli keksittyä monenlaisia selityksiä sille, että en juo alkoholia lainkaan.
--
Näillä näkymin arvioin Maryan Abdulkarimin ja Eveliina Talvitien kirjan Noin 10 myyttiä feminismistä myös Skeptikko-lehteen. Moni teoksen esittelemistä myyteistä on vähäpätöisiä poliittisen päätöksenteon tai edes arjen sujumisen kannalta (esim. myytti 2: Feministi ei halua, että mies avaa hänelle oven), mutta jokunen kirjoittajien huomio ansaitsee pidemmän analyysin. Mitä esimerkiksi on rakenteellinen syrjintä? Millaisia ovat todisteet rakenteellisen syrjinnän takana?
--
Peter Wohllebenin Eläinten salattu elämä-kirjassa on paljon kiinnostavia anekdootteja eläinten tunne-elämästä. Kokonaisuutena kirja jää kuitenkin filosofisesti ja tiedollisesti kepeäksi. Harmillista teoksessa on se, että lähdeviittaukset ovat lähinnä nettiosoitteita. Tällöin lähteen luotettavuuden tarkistaminen on huomattavan työlästä. (Terra Cognitalta tuleva Frans deWaalin uusimman teoksen suomennos samasta aiheesta tulee olemaan monin verroin parempi.)
--
Vaikka Martin Gardnerin mainio teos Ongelmatarinoita (suom. Antti Pietiläinen, Terra Cognita 2003) on täynnä matemaattisia ongelmia, kirja on aivojen lepuutusta. Ainakin minulle kyseisten pähkinöiden lukeminen ja niiden ratkaisuyritykset olivat parasta irrottautumista arjen ongelmista. Erityisesti pidin siitä, että useimmilla ongelmatarinoilla oli jatko-osa, jossa pulmaa vietiin pidemmälle. Minulla on jokunen kirja aiheesta myös englanniksi, mutta matikkapulmat vieraalla kielellä eivät ole yhtä palkitsevia.
--
PS. Olen pitänyt Ihmisluonto-blogia yli 10 vuotta. Ensimmäisen tekstini julkaisin maaliskuussa 2008. Kyse oli Hesariin tarjoamastani vastineesta. Olisi mukavaa, jos omista vanhoista kirjoituksista ei löytyisi parannettavaa, mutta sellainen lienee mahdotonta.
