Muslimiplayboyn nousu ja tuho

Noin 15 vuotta sitten posti toi minulle ilmaiseksi paksun ja painavan teoksen. Kaikki kirjan 800 sivua ovat kiiltäviä ja värillisiä (välissä kaksi DVD-levyä). Kannessa on muovisen viivakarhennuksen avulla tehty kuva, jonka aihe vaihtuu riippuen kulmasta, josta kuvaa katsotaan. Takakannen vastaavassa vaihtokuvassa on kirjan tekijä ja kaksi hänestä käytettyä nimeä.

Kuka on tekijä Harun Yahya/Adnan Oktar? Ja mistä pompöösin teoksen rahoitus tuli?
Kirjasta keskusteltiin sen ilmestymisen (2006) aikoihin runsaasti. Lähetettiinhän ulkoisesti mahtipontista mutta sisällöltään typerryttävää kirjaa kymmeniä tuhansia kappaleita ympäri maailmaa opettajille ilmaiseksi. Teos sai myös kolme jatko-osaa, viimeisin ilmestyi 2012.

Kreationistinen kirja yrittää todistella, että eläinlajit eivät olisi aikojen kuluessa muuttuneet. Teoksessa jopa käytetään kalastusvieheiden kuvia todisteena hyönteislajin muuttumattomuudesta. Eräässä kuvassa on jäljellä vieheen koukku!
Richard Dawkins arvioi teosta seuraavasti:

En pysty sovittamaan yhteen tämän kimaltavan kirjan kalliita tuotantokuluja sen sisällön henkeäsalpaavaan hulluuteen. Onko se todella hulluutta vai onko se silkkaa laiskuutta, vai kenties kyynistä tietoisuutta kohdeyleisön – enimmäkseen muslimikreationisteja – tietämättömyydestä ja typeryydestä. Ja mistä rahat tulevat?

Tulipa rahoitus mistä tahansa – moni arveli saudien tukeneen teosta – tekijälle, turkkilaiselle lahkojohtajalle, ei tuoreen uutisen mukaan käynyt hyvin. Oikeudessa Oktaria syytettiin muun muassa rikollisjärjestön johtamisesta, poliittisesta ja sotilaallisesta vakoilusta, raiskauksesta, alaikäisiin sekaantumisesta, rahanpesusta, väärentämisestä ja kiristämisestä. Rangaistus: yli tuhat vuotta vankeutta.

Darwinistiset terveiset kirkkoherralle

Olen taannoin päättänyt, etten kommentoi kreationismia, ks. perusteluita täältä. Alla olevassa vastineessani (Töölöläinen 6/2018 -lehdessä) aihetta kuitenkin sivutaan.

Evoluutio ei tarvitse luojaa

Töölöläinen 4/2018 -lehdessä Meilahden kirkkoherra Hannu Ronimus vihjaa, että jumala olisi luonut ihmisen käyttämällä ”evoluutioväylää”. On hienoa, että papiston edustaja hyväksyy lajinkehityksen. Vielä kun hän huomaisi, että evoluutio ei tarvitse luojaa.

Evoluution tärkein mekanismi on luonnonvalinta. Sille riittää, että eliöiden lisääntymismenestyksessä on perinnöllisistä syistä johtuvia eroja. Prosessi on vuosimiljoonien saatossa antanut meille pupillin ja suoliston ympyrämäiset sulkijalihakset, hienostuneet moraalitunteemme ja lukemattomia muita mainioita sopeutumia.

Voidaan toki leikitellen kysyä, oliko luojalla jokin syy tyytyä niin tuhlailevaan mekanismiin kuin luonnonvalinta. Halusiko hän kenties päästä vastuusta? Evoluution oikuista tietoinen olentohan ei enää voi moittia luojaa. Ei ole luojan syytä, että eliökunnan kruunua kantaa kaltaisemme hairahtuva lapsi.

Luojaa ei voida myöskään paheksua empatian puutteesta, että hän antoi trilobiittien, dinosaurusten ja miljoonien muiden kelpo luontokappaleiden kuolla sukupuuttoon. Sehän oli vain luonnollista karsintaa, ei osa jumalallista suunnitelmaa.

Vakavammin otettuna Ronimuksen evolutiiviset oivallukset muuttavat erästä uskonnonharjoittamisen tapaa: rukoilua. Olen aiemmin pitänyt rukoilua ylimielisenä. Siinä uskova vihjailee, että jumala tekee virheitä. Toiseksi rukoilija kuvittelee osaavansa kertoa jumalalle, miten asiat hoidetaan paremmin.

Evolutiivinen ajattelu osoittaa, että rukoilija saattaa olla oikeassa. Tässä maailmankaikkeudessa ei taida olla ketään, joka tietäisi ihmistä itseään paremmin, mikä hänelle sopii. Ronimuksen evoluutioväylää pitkin rukoilu voi tällä tavoin vähitellen muuttua omahyväisestä hybriksestä nöyrään vastuunottoon ja humaaniuteen tämänpuoleisissa ihmissuhteissa.

Yhteiskunnan maallistumisen ja rationalismin puolustajien onkin syytä olla kiitollisia, että Suomen kirkkoherrat ovat nauttineet korkeimman tason akateemista koulutusta, jossa ymmärretään evoluution merkitys. Risum teneatis, he tekevät sen itse.

 - - -

PS. Rukoilu luonnollisesti on muutakin kuin oletetulle jumalalle esitettyjä pyyntöjä, esimerkiksi keskittymistä ja rauhoittumista, ehkä joskus myös oman hyveellisyyden mainostamista, moraaliposeeraamista. Joillekin rukoilussa on jopa meditatiivinen puolensa. Tekstin pointti on silti pätevä: inhimillisen kärsimyksen kannalta on mielekkäämpää tehdä valintoja järkiperäisesti kuin nojaamalla aataminaikaisiin uskomusjärjestelmiin. Ne lähinnä opettavat tyytymään tietämättömyyteen. (Toki tiedekään ei luultavimmin pääse selville kaikesta, esim. luonnonvakioiden alkuperästä, mutta tämä ei ole pätevä peruste spekuloida henkiolennoilla.)

PS 2. Tekstinkäsittelyohjelmani mukaan otsikon oikea muoto olisi darvinistiset. Kyseinen kirjoitusasu pistää kuitenkin niin paljon silmään, että silloin harvoin, kun kyseistä ismi-johdosta käytän, kirjoitan sen w:llä. Kirjoitusasussa on myös jonkin verran ristiriitaa eri ohjeiden kanssa. Yleinen suomalainen asiasanasto (YSA) kehottaa käyttämään darwinismia, kun taas Nykysuomen sanakirjassa hakusana on muotoa darvinismi. Kielitoimiston sanakirjassa darwinismi taas on darvinismin hyväksytty rinnakkaismuoto. (Vastaavasti marksismi ja marxismi ovat molemmat ”virallisia” muotoja – myös tekstinkäsittelyohjelmani mukaan – mutta päähakusanana on ks:llinen muoto.) Tässä linkissä on vanha kirjoitukseni, jossa oikaisen Ilkka Niiniluodon näkemystä sosiobiologeista - ja jonka huomiot Ahmavaarasta ja Vanhasesta muotoilisin nyt hieman toisin. (Jutussa mainittu Darwin-seura on laitettu joitakin vuosia sitten talviunille.)

Jumalat ovat ihmisen keksintöä

Seuraava kirjoitukseni (ja oheinen piirrokseni) julkaistiin Skeptikko 1/2015 –lehdessä (ilman tähän lisäämiäni jälkikirjoituksia).

Uskontojen kritisoiminen maallistuneessa Suomessa on monien mielestä tarpeetonta, kuin kuolleen hevosen piiskaamista. Ainakin pääkaupunkiseudun suomalaissyntyisille nuorille aikuisille yliluonnollisuudet merkitsevät vuosi vuodelta vähemmän. Toisaalta sellaisia ideologioita ja oppirakennelmia on alituisesti kritisoitava, jotka eivät suostu mielipiteenvaihtoon rationaalisilla argumenteilla, vaan kehottavat nojaamaan sokeaan uskoon. Kritiikkiä puoltaa myös se, että sokean uskon merkitys saattaa tulevaisuudessa olla suurempi, jos jumalaväitteiden puutteita tai jopa jonkinlaista anti- tai vastauskoa ei aktiivisesti tuoda esiin.

Miksi kaikkivaltias luoja (olipa kyse kristittyjen tai muslimien tarinoista) on siis vain inhimillisiä tunteita ja heikkouksia hyväksikäyttävä kielellinen keksintö? Vastaus voidaan jakaa karkeasti viiteen osaan:

1) Luojasta ei ole todisteita. Tieteessä toki harvoin päästään suoriin todisteisiin asti, mutta luojasta ei ole epäsuoriakaan todisteita. Elämän monimuotoisuus selittyy luonnollisilla prosesseilla.

2) Jumalille on kaikkialla annettu samat psykologiset ominaisuudet kuin ihmiselle, esimerkiksi rankaisuhalu, anteeksianto ja rakkaus.

3) Valtaosa ihmisistä perii uskontonsa vanhemmiltaan tai omaksuu sen lapsuudenympäristöstään. Kärjistäen sanottuna usko jumalalliseen luojaan on lapsuuden ehdollistumista seuraava infantiili tapa hakea turvaa.

4) Koska on pahuutta, luoja on joko pahantahtoinen tai hän ei ole kaikkivoipa. Kumpikin väite on ristiriidassa maailman suurimman uskonnon väitteiden kanssa.

5) Jos elollisella tai millä tahansa monimutkaisella seikalla pitää olla luoja, saman argumentin mukaan tällä luojallakin pitää olla luojansa. Ja niin edelleen.

Mikäli teesini eivät vakuuta, suosittelen kääntymistä polyteistiseen uskontoon. Useampiin jumaliin uskovat eivät nimittäin yhtä helposti tartu väkivaltaan kuin monoteismin kannattajat. Suuria monoteistisiä uskontoja on levittänyt (kohtaan kaksi liittyvä) sisäsiittoinen ajatus, että jumala antaa anteeksi kaiken paitsi sen, että et usko tällaiseen tunteelliseen ja pikkumaiseen jumalaan. Joidenkin herkkäuskoisten mielissä tämänkaltaiset opit motivoivat vihaan vääräuskoisia (etenkin juutalaisia) tai uskostaan luopuneita kohtaan.

PS. Kohtaan neljä liittyy Torsti Lehtisen aforismi: ”Tehokkain tapa pilkata Jumalaa on todistaa hänen olemassaolonsa.”

PPS. On ilmeistä, että kreationisti ei ole kiinnostunut todisteista ja että hän puhuisi mieluummin tieteen olemuksesta. Monien kreationistien mukaan tiede on esimerkiksi perusteettomasti sitonut itsensä ”naturalismiin”. Toiseksi heidän mukaansa niillä asioilla pitää olla älykäs suunnittelija, joille tiede ei vielä ole löytänyt selitystä. Kyseiset erehdykset ovat inhimillisiä, mutta tieteeseen ne eivät kuulu. Voidaan esimerkiksi leikitellä ajatuksella, että tiede ei olisi löytänyt todisteita evoluutiosta. Tämäkään ei tarkoittaisi, että evoluutio ei voi olla totta. Tieteellä on monista todellisuuden osasista vasta aavistuksia, mutta silti kyseiset osat saattavat olla olemassa. 

   Kreationistin harmiksi evoluutiosta kuitenkin sattuu olemaan todisteita. Ja niitä on kaikkialla. Empiirisistä todisteista väiteltäessä kreationisti on hävinnyt kiistan ennen kuin se on ehtinyt edes alkaa. Tästä syystä kreationisti on pakotettu tieteenfilosofisiin sanaleikkeihin. Hän yrittää määritellä tieteen uudelleen, itselleen sopivaksi ja omien tarpeidensa mukaiseksi. Hän yrittää luoda rakennelman, jossa luomista puoltavien havaintojen puute tai nojautuminen luomiskertomukseen eivät haittaisi. Tämän epärehellisyyden taakse on helppo nähdä, jos ei antaudu väittelyyn tieteen luonteesta vaan keskittyy todistusaineistoon, aivan kuten hyvään tieteelliseen tapaan – ja yleissivistykseen – kuuluu.

Uskonto ei tarvitse kreationismia

Seuraava kirjoitukseni oli

Skeptikko 2/2014 -lehdessä:

Amerikkalaisille biologeille kreationistit ovat jatkuvan turhautumisen lähde. Aina kun kreationismilta leikkaa yhden pään irti, pari uutta tuntuu kasvavan tilalle. Tiede ei näytä hillitsevän kreationistien yrityksiä saastuttaa kouluopetusta.

Syy kreationismin suosioon Yhdysvalloissa on ilmeinen. Kreationistit elävät suljetussa alakulttuurissa, jossa he lukevat vain kirkkonsa vanhimpien suosimaa materiaalia. Nuoret osallistuvat kirkollisiin kokouksiin ja viikonloppuleireille, joissa he saavat vahvistusta näkemyksilleen ja oppivat välttämään kirjoituksia, jotka eivät sovi heidän maailmankuvaansa.

Tämä on 2000-luvulla melkoinen saavutus. Vaikka tiedettä esiteltäisiin kuinka vetoavasti, se ei tavoita kreationistia. Hän on johdateltavissa ontoilla ja muka intuitiivisilla perusteluilla, jotka kuulostavat hyviltä, jos niitä ei ajattele kunnolla.

Olen taannoin päättänyt, etten kommentoi kreationistien kirjoituksia. Kansanvalistuksen kannalta se ei välttämättä ole viisasta, mutta päätökselle on hyviä perusteita.

Kreationistit ensinnäkin ovat kierrättäneet samoja köykäisiä argumentteja vuosikymmenestä toiseen. Toiseksi heidän argumenttinsa on kumottu lukemattomia kertoja. Kolmanneksi nämä pätevät vasta-argumentit on helppo löytää. Olen ohjannut kreationisteja esimerkiksi Maailman hienoin esitys –kirjan pariin (Terra Cognita 2009). Siinä Richard Dawkins esittelee vastaansanomattomasti todisteita evoluution takana.

Neljäs syy liittyy julkisuuskuvaan. Julkinen väittely kreationistin kanssa saattaa antaa muille kuvan, että kyse olisi tieteellisesti vakavasti otettavasta suuntauksesta. Mielipiteenvaihto myös näyttäisi hyvältä kreationistin ansioluettelossa, ei minun. Viides syy on käytännöllinen: Suomen kreationistit ovat äänessä lähinnä pienissä maakunta- ja paikallislehdissä.

On ilmeistä, että kreationistien evoluutiota koskevat väitteet pohjautuvat uskontoon. Tästä huolimatta evoluutioteorialla ei juuri ole tekemistä uskonnollisuuden kanssa. On uskonnottomia ihmisiä, jotka eivät tunne evoluutioteoriaa, ja on uskonnollisia evoluution ystäviä. Luonto ei tarvitse luojaa aivan kuten uskonnollisuus ei tarvitse kreationismia.

Biologit olisivat taatusti myös valmiita hylkäämään evoluutioteorian, jos he saisivat todisteita selitysvoimaisemmasta teoriasta. Evoluutiosta kertovat todisteet ovat kuitenkin musertavia. Ne ovat itse asiassa niin musertavia, että se, joka avoimin mielin ja ilman ennakkokäsityksiä on näitä todisteita tutkaillut ja silti väittää, ettei usko evoluutioon, on joko typerys tai pahansuopa valehtelija – verrattavissa holokaustin kiistäjään.

Haastattelu Kalevassa

Kaleva -lehden PeTo -liite (2.1.-8.1.2009) haastatteli minua joulukuun lopulla seuraavaan tapaan (tässä juttu lyhentämättömänä):

1) Onko evoluutioteoria uskontosi?

Evoluutioteorialla ei juuri ole tekemistä uskonnollisuuden kanssa. Luulen, että olisin uskonnoton, vaikken tuntisi evoluutioteoriaa. Lisäksi on olemassa uskonnollisia evoluution ystäviä. Toisin sanoen, vaikka evoluutioteoria kykenee selittämään ihmislajin olemassaolon arvoituksen, siitä on uskonnoksi yhtä vähän kuin painovoima- tai suhteellisuusteorioista. Olisin myös valmis hylkäämään evoluutioteorian, jos saisin todisteita selitysvoimaisemmasta teoriasta.

2) Eikö maallikko ole kuitenkin samassa asemassa kuin lapsi, jonka on valittava, uskooko uskonnon vai biologian opea? Miksi valitsisin jälkimmäisen?

Biologianopettajan puolella on eräs yksinkertainen ja yleispätevä seikka: todistusaineisto. Muissakin asioissa uskomme sitä, jolla on todisteita väitteidensä tueksi. Ei ole syytä, miksi evoluution tulisi olla poikkeus. Ja evoluutiosta kertovat todisteet ovat niin musertavat – ja tätä ei voi sanoa kauniisti – että se, joka ilman ennakkokäsityksiä on näitä todisteita tutkaillut ja silti väittää, ettei usko evoluutioon, on joko pahansuopa tai typerä.

3) Toisaalta Darwin muistuttaa jumalaa: papparainen, jolla on pitkä valkea parta. Palvotaanko häntä?

On oikeastaan yllättävää, miten vähän vaikkapa Darwin-rihkamaa on tarjolla. USA:ssa myydään Darwin-kahvikuppeja ja puskuritarroja autoihin, mutta kyse on marginaali-ilmiöstä. Toisaalta seikka ei ole lainkaan yllättävä: henkilöpalvonta ei tieteeseen kuulu. Nuoren ja parrattoman Darwinin kuvat saattaisivat myös olla tunnetumpia, jos hän olisi julkaissut Lajien syntynsä aikaisemmin kuin viisikymppisenä. Lisäksi kannattaa muistaa, että kaikkia jumalia ei kuvata parrakkaiksi papoiksi. Jumalien ulkomuodot, samoin kuin heidän tunne-elämänsä – kostonhimosta anteeksiantoon – ovat vain heijastumia ihmisen evolutiivisesti kehittyneestä psyykestä.

4) Ei me olla apinoita, lauloi Hiski Salomaa. Eikös tuo pidä paikkansa – mehän olemme kai kaloja?

Polveutumishistorialtamme olemme päivänselviä apinoita. Simpanssien ja ihmisen yhteiset esivanhemmat ovat vain muutaman miljoonan vuoden päässä, mikä on vain silmänräpäys kaiken elollisen evoluutiohistoriassa. Itse asiassa simpanssit ovat geneettisesti läheisempää sukua ihmiselle kuin gorilloille. Kalojen ja ihmisen yhteiset esivanhemmat taas ovat satojen miljoonien vuosien päässä.
Monissa suhteissa toki olemme hyvin epätyypillisiä kädellisiä ja nisäkkäitä – esimerkiksi parinmuodostustavoiltamme muistutamme enemmän lintuja.

5) Taannoisen uutisen mukaan miestuomarit passittavat vankilaan neljä raiskaajaa viidestä, naistuomarit vain joka toisen. Keksin joutessani ilmiölle pari selitystä: a) miehet haluavat poistaa geneettiset kilpailijansa pelistä, b) naiset haluavat tulla siitetyiksi vaikka väkisin. Onko evoluutiopsykologia näin helppoa?

Tieteeseen kuuluu hypoteesien eli erilaisten oletusten kehittäminen, mutta sellaisenaan se ei tietysti riitä. Olennaisempaa on olettamusten testaaminen ja tarvittaessa niiden hylkääminen. Erilaisten koejärjestelyiden ja kyselytutkimusten ohella vaikkapa eri kulttuurien välinen vertailu on hyvä tapa koetella hypoteesien pitävyyttä. Ja mitä tulee termiin evoluutiopsykologia, veikkaan että etuliite evoluutio tulee jäämään pois lähivuosikymmeninä. Siinä määrin kuin psykologia tutkii kaikille ihmisille yhteisiä ominaisuuksia maistamisesta ja muistamisesta tunteisiin, kaikki psykologia on evoluutiopsykologiaa.

6) Irtisanotulla kaverillani ei ole varaa hankkia lapsia. Rikkaan perheen kakarana totean hänet epäkelvoksi yksilöksi, joka on hävinnyt taistelun olemassaolosta. Meneekö päättelyssäni jokin vikaan?

Toki ystäväsi geenien ja niiden sisältämän informaation kannalta hän on hävinnyt taistelun olemassaolosta. Mutta hänen henkilökohtainen elämänsä voi silti olla mielekästä ja sisältörikasta. Osan meistä geenit jatkavat seuraavaan sukupolveen, mutta me kaikki kuitenkin kuolemme – ja oikeastaan olemme siinä mielessä onnekkaita. Se, että kuolemme tarkoittaa, että olemme eläneet. Geenit voivat hypätä järveen, jos niin tahdomme.

7) Evoluutiopsykologit tyrmäävät Freudin teorian oidipuskompleksista, koska ihmiset luontaisesti karttavat sukurutsaa. No miksi sitä kuitenkin esiintyy?

Lähisukulaisten välinen parittelu on poikkeuksellista käyttäytymistä muillakin kädellisillä kuin vain ihmisillä. Onkin selvää, että poikkeukset eivät kumoa todisteita luonnonvalinnan tuottamasta insestinvälttämisvaistosta. Evoluutiopsykologia ei siis ole teoria siitä, miksi kaikki käyttäytyvät jollakin tavalla. Lisäksi sukurutsaa näyttäisi tapahtuvan eniten silloin, kun olosuhteet ovat sellaiset, että sen välttämiseen kehittyneet luontaiset mekanismit eivät käynnistykään. Esimerkiksi kun sisarukset kasvavat erillään. Vastaavasta tapahtumasta oli kyse Oidipuksen kohdalla ja onpa teemaa käsitelty Kalevalassakin.

8) Eivätkö freudilaisten tähtäimessä ole mielikuvat ja fantasiat, eikä se, kuka oikeasti hässii ketäkin? Mitä te siis oikein meuhkaatte?

Se, mikä Freudin fantasia-ajatuksissa oli oikein, oli joko triviaalia tai se ei ollut hänen keksintöään. Useimmat biologit, kuten yhä useammat psykiatrit nykyään, jättävät Freudin rauhaan historiaan kuuluvana kuriositeettina psykologiatieteen alkupäivistä. Itse olen kritisoinut myöhempien aikojen freudilaisia lähinnä siksi, että psykoanalyysi on sekä epätieteellinen teoria että ilmeisen tehoton ja kallis hoitomuoto. Saatan olla turhan optimistinen, mutta uskon, että tänä päivänä biologiasta ja ihmisluonnosta tiedetään jo niin paljon, että psykoanalyysin kaltainen teoriarakennelma ei enää voisi saavuttaa vastaavanlaista suosiota älymystön parissa.