Vuonna 2018 blogini suosituimmat tekstit käsittelivät tai sivusivat feminismiä, sukupuolten tasa-arvoa, sukupuolen biologisuutta ja seksuaalista tasa-arvoa. Myös joitakin huuhaa-kritiikkejäni luettiin paljon. Omat suosikkini näiden ulkopuolelta käsittelevät avioliittoa ja tulevaisuususkoa.Vuodelta 2019 toivon enemmän aikaa ja keskittymiskykyä tieteellisten tutkimusten seuraamiseen ja niistä kirjoittamiseen. Oheisessa kuvassa on kirjoja, joita olen viime päivinä lukenut, alla kustakin lyhyitä huomioita.
* * *
Adam Alter: Vastustamaton (Terra Cognita 2017, suom. Kimmo Pietiläinen)
Työskentelen monta kertaa viikossa nuorten parissa ja törmään usein nuorille kehittyneisiin (lähinnä älypuhelimeen liittyviin) käyttäytymisaddiktioihin. Siksi pidän Alterin teosta yhtenä lähivuosien merkittävimmistä puheenvuoroista. Näin Alter kertoo eräästä tyttöjen sosiaalisen median käyttöä koskevasta tutkimuksesta:
Toisinaan sosiaalinen media oli vain yksi tapa viestiä, mutta monille tytöille se oli suora tie sydänsuruihin. Addiktiivisena viitekehyksenä se oli täydellinen: miltei jokainen tyttö käytti yhtä tai useampaa sosiaalisen median alustaa, joten heidän oli pakko valita joko sosiaalinen eristys tai pakonomainen liikakäyttö. Ei siis ihme, että niin monet tekstasivat ja latasivat Instagram-postauksia monia tunteja joka päivä koulun jälkeen.
Sosiaalinen media on erityisen koukuttava teineille, sillä yleensä heillä on vahva taipumus pelätä ulkopuoliseksi päätymistä. Tämä niin kutsuttu FOMO-ilmiö (=fear of missing out) koskettaa toki molempia sukupuolia ja myös aikuisia. (Pojilla ja miehillä merkittävämpiä käyttäytymisaddiktion lähteitä saattavat kuitenkin olla porno ja pelaaminen.)
* * *
Kari Enqvist: Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat (WSOY 2009/2014)
Enqvistin teos kommentoi terävästi uskontoja ja niiden virusmaista leviämistapaa. Uskontokritiikkinsä lomassa Enqvist toteaa, ettei hän halua pahoittaa kanssaihmisten mieltä.
Jonkin verran Enqvist kohdistaa kritiikkiä myös tieteellisen lähestymistavan vähättelyyn, esimerkiksi seuraavasti:
Olisi helpotus, jos voisin raportoida tieteen löytäneen taikuuden. Että pystymme kaikki lentämään luudalla kuin Harry Potter jos vain kovasi haluamme. Minun ei edes tarvitsisi puhua tieteen nimissä. Riittää, että sanoisin itse uskovani niin. Että tiede ja uskonto, empiria ja sisäinen kokemus, ovat yhtä päteviä ja toisiaan tukevia valtateitä maailman ymmärtämiseen. Silloin ajatuksiani tervehdittäisiin riemulla ja minua pidettäisiin aivan erityisen humaanina tiedemiehenä. Humaanisuus kun ymmärretään usein kliseisesti järjen antiteesinä, eräänlaisena höpsöytenä. Minun pitäisi huudella: ”Minä rakastan sateen tuoksua ja lasten naurua, keväthankien hopeista kimallusta, vanhusten ryppyisiä kasvoja ja käden kosketusta iholla.” Sitä pidettäisiin upeana näkemyksenä. Julistukseni tulisi päättää haltioituneeseen ”Kaikki tämä ja maailman kauneus on vakuuttanut minut siitä, että elämällä on jokin tarkoitus ja että jotakin meitä suurempaa täytyy olla olemassa”.
* * *
Torsti Lehtinen: Sanojen avaruus (Arktinen banaani 2003/2015)
Torsti Lehtisen kirjoitusopas sisältää joukon erilaisia aiheita harjoituskirjoitelmiksi. Ohjeistuksen seassa on Lehtisen tekemiä kiinnostavia kirjallisia havaintoja. Päällimmäisenä mieleen tulevat kuitenkin lukion ainekirjoitustunnit. Lisäksi edellä oleva lainaus Kari Enqvistiltä on kuin tarkoitettu vastaukseksi Lehtisen ajatuksiin:
Ihmistä voi katsoa tieteen tunteettomin, kirkkain silmälasein, puolueettomasti ja viileän järkevästi kuin tiedemieslaboratorion koe-eläintä. Mutta paremmin hänet näkee laseilla, joiden toinen linssi on hiottu mustaksi ja toinen punaiseksi. Tällaisilla kuoleman ja rakkauden silmälaseilla taiteilijan ja kirjailijan on katsottava ihmistä. Niillä häntä ei näe totuuden kirkkaassa valossa, vaan ne näyttävät hänet armeliaisuuden lempeässä hämyssä, joka on totuuden kylmää valoa kirkkaampaa.
Oma ohjeeni on yksinkertainen: jos haluat parantaa kirjoittamistasi, kehity kriittisenä ajattelijana. Ohje pätee sekä tieto- että kaunokirjallisuuteen, runoudesta scifi-dekkareihin. (Tosin sana ”kriittinen” on kärsinyt inflaation, ks. neljäs jälkikirjoitus täältä: ”Kun jokin tutkimusala liittää itseensä nimityksen ’kriittinen’, se on yleensä tarkoittanut tieteellisten kriteerien löystymistä.”)
* * *
Herbert Simon: Models of My Life (MIT Press 1991/1996)
Herbert A. Simon (1916–2001) on muun muassa tekoälyä tutkinut talousnobelisti (vuodelta 1978). Luin hänen muistelmiaan epäluterilaisesti hyppien. Yllätyin, miten tämä ihmisen päätöksenteon rajoittuneisuuden tutkija vähättelee ihmisyhteisöjen kompleksisuutta:
A society is fundamentally a simple system. It is more akin to a mass of colonial algae than to a highly synchronized machine. Its main regularities are statistical, and its parameters, statistical aggregates. The rough magnitudes of these aggregates cannot be hidden either from the members of the society or from visiting observers. The general level of life is revealed by the buildings, tools, means of transport that dot the landscape – and by the visible physical condition of people. The most sophisticated component of social structure is its system of symbol flows, its communications. But these too are extremely difficult to disguise.
Erityisen kiinnostavaa teoksessa ovat Simonin havainnot 1970- ja 80-lukujen Kiinasta. Viime aikoinahan kaikki talouslehdet ovat kirjoittaneet Kiinan nykyisestä taloudellisesta menestyksestä ja arveluttavista keinoista menestyksen turvaamiseksi. (Ks. kuriositeettina suomalaisen lähetyssaarnaajan Kiina-ilmiöhuomio yli sadan vuoden takaa.)
Vierailuistaan Neuvostoliittoon Simon kirjoittaa, että dialektisesta materialismista huolimatta kaikki kansanuskomukset olivat valtiossa säilyneet. Ne oli vain puettu uudelleen marxilaiseen kieliasuun.
* * *
Peter Sis: Elämänpuu (Karisto 2003/2005, suom. Taina Wendorf)
Joululahjaksi saamani Elämänpuu kuvaa Charles Darwinin elämää ja hänen tekemiään löydöksiä. Kyse on palkitusta lastenkirjasta, joka kuitenkin sopii paremmin aikuiselle lukijalle. Teos on mainio lisä mittavaan Darwin-kirjojen kokoelmaani.
* * *
Max Tegmark: Elämä 3.0 (Terra Cognita 2018, suom. Kimmo Pietiläinen)
Tegmarkin teos on älykäs ja innostava. Se herättää pohtimaan suuria kysymyksiä ihmisyydestä ja ihmisen tulevaisuudesta. En malta odottaa, että pääsen jatkamaan lukemista. Vahva lukusuositus tällekin Terra Cognitan teokselle. Elämä 3.0 on myös Barack Obaman vuoden 2018 suosikkien joukossa.
* * *
Juha Valste: Evoluutio (SKS 2018)
Saatan arvioida teoksen myöhemmin tarkemmin, kunhan saan luettua sen loppuun. Noin puolet luettuani joudun harmikseni toteamaan, että kirjassa on valtavasti toistoa, jokunen asiavirhettä lähentelevä epätarkkuus ja ikävä tapa hyppiä aiheesta toiseen ilman logiikkaa/kronologiaa.
* * *
PS. Oheisessa kuvassa on Ihmisluonto-blogin kävijägraafi alusta tähän päivään asti. Jokunen mainostaja on kysynyt, saisiko hän laittaa sivustolle mainoksia, mutta en ole suostunut. (Riippumattomuuden ylläpitäminen ulkopuolisista mainostajista ja lahjoittajista tuntuu erityisen tärkeältä nyt, kun lahjoitusalusta Patreon poliittisin perustein ja vastoin sopimusehtojaan vastikään sulki Carl Benjaminin lahjoitustilin.)PS 2. Loppuun laitan vielä piirrokseni parin vuoden takaa. Mikä ero on Niinistön perinteisellä "Jumalan siunausta" -herjalla ja puhekuplan toivotuksella?
