Juhannuksen biologiaa

Seuraavanlainen juttu oli juhannuksen Sunnuntaisuomalaisessa. 

Toimittajana ja haastattelijana Sami Vainio.

Evoluutiopsykologi Osmo Tammisalo paljastaa, mitä yöttömässä yössä tapahtuu

Juhannus on pohjoisella pallonpuoliskolla hedelmällisyyden juhla. Yöttömässä yössä ihminen sulautuu osaksi kukkivaa, pölyttyvää ja parittelevaa luontoa. Ihastumisella ja rakkaudella on taustansa lajinkehityksen historiassa. Evoluutiopsykologian asiantuntija Osmo Tammisalo valottaa, mistä parinvalinnassa on pohjimmiltaan kysymys.

Ehdokkaiden vertailu  

Ihmiskoiraiden mieltymys kauniisiin naaraisiin johtuu siitä, että naaraan ulkonäkö kertoo suoraan tämän hedelmällisyydestä. Koiras taas ei tarjoa lisääntymisresursseja samaan tapaan suoraan vartalollaan. Siksi koiraan muilla ominaisuuksilla, kuten statuksella, on parinvalinnassa suurempi merkitys.

Lemmentaiat  

Jos naaraan tavoitteena on perheen perustaminen, koiraan lapsirakkauden ja kotona viihtymisen merkit kannattaa tarkistaa etukäteen. Ei ihme, että joskus tarvitaan loitsuja ja taikakeinoja. Ihmisnaaraat haluavat kuorossa huumorintajuista, fiksua, arvostettua ja ystävällistä koirasta – joka vielä haluaa sitoutua tunteellisesti. Jos taikakonstit tai koristautuminen eivät auta sellaisen löytämisessä, ainakin ne virittävät pariutumis- ja ehkä jopa parittelutuulelle.

Naaraan valinta  

Moni naaras tietää, että koiraat luulevat itsestään liikoja. Naaraalla on keinoja varmistaa, ettei koiraan omakehu ole katteetonta. Useimmissa kulttuureissa on käytössä lukuisia koiraiden arvoasemasta kertovia signaaleja. Jos koiras pukeutuu konservatiivisesti pukuun ja kravattiin, se on jo hyvä vihje, että koiras on kohtuullisen arvostetussa asemassa – ja kenties kannattaa perinteisiä arvoja. Juhannusjuhlissa nämä signaalit eivät ole samassa määrin näkyvissä, joten koiras joutuu osoittamaan kunnollisuutensa tanssitaidolla, puhelahjoilla tai vastaavilla esityksillä. Naaras haluaa tuntea olevansa riiaamisen arvoinen.

Kokoontuminen  

Ihmiselläkin parinvalinta vaatii yleensä esilläoloa. Naaraiden on päästävä kunniallisesti esittelemään sulojaan, ja koiraiden on päästävä hankkimaan arvostusta ja näyttämään saavutettua statusta. Erilaisissa juhlamenoissa tämä onnistuu mainiosti. Useimmissa kulttuureissa on rituaaleja, joissa koristaudutaan, vertaillaan kumppaniehdokkaita, esitellään taitoja ja mitellään voimia. Nykyään sosiaalinen media mahdollistaa jatkuvan esilläolon, mutta verkossa on liian helppo huijata. Joukkokokoontumiset sen sijaan ovat rehellisiä. Niissä on mahdotonta teeskennellä olevansa hauska, pidetty ja arvostettu.

Uho ja tappelu  

On vaikea sanoa, missä määrin koiraiden voimien mittelö on tarkoitettu naaraille ja missä määrin se on suunnattu toisia koiraita varten. Toki toisilta koirailta saatu arvostus vaikuttaa lopulta pariutumismenestykseen. Osa naaraista näyttää viehättyvän rohkeasta, kovasta ja voimakkaasta koiraasta, koska se on ollut turva ulkopuolisia uhkia vastaan. Toisaalta tämä on naaraan kannalta vaarallinen strategia, koska koiraan kovuus saattaa myös kohdistua häneen itseensä ja perheeseen. Aika vähän tiedetään, millaiset naaraat mieltyvät hurjapääkoiraisiin.

Auervaarat  

Naaraalle parinvalinta on erityisen hankalaa, sillä koiraiden joukossa on paljon sellaisia, jotka ovat kiinnostuneita vain parittelusta. Luihujen koiraiden takia naaraiden on oltava tarkempia. Tosin lyhytaikaisuutta ei välttämättä ajatella juhlahumussa. Yön komea prinssi on vain saattanut muuttua aamun kurjaksi sammakoksi, johon ei kannata enempää panostaa.

Lapsenteko  

Valon määrällä on korkeintaan hyvin pieni vaikutus hedelmöitymiseen. Suurin osa maailman ihmisistä elää alueilla, jossa valon määrä ei vaihtele niin paljon kuin täällä Suomessa. Kaiken lisäksi hedelmöityminen kannattaisi tehdä aikana, jolloin lapsen syntymän aikoihin olisi paljon ravintoa. Monet lajit toimivat näin: esimerkiksi käpylintu munii kovien pakkasten aikaan. Ihminen on kuitenkin irtaantunut melko hyvin vuodenaikoja seuraavasta ravintotilanteesta.

Tasa-arvo  

Ihminen on maapallon sosiaalisimpia eläinlajeja, ja kokoonnumme mitä erilaisimmissa yhteyksissä. Emme silti ole soidinta käyvä laji. Tyypillisesti soitimella ovat lajit, joilla koiras tarjoaa vain siittiönsä ja naaras jää yksinhuoltajaksi. Näillä lajeilla naaras saa valita parhaan mahdollisen kumppanin suuresta koiraslaumasta. Yleensä soitimen keskustan laadukkaat huippukukot hoitavat melkein kaikki parittelut. Ihmisellä pariutuminen on tasa-arvoisempaa. Se on myös mutkikkaampaa, sillä ihmiskoiraskin on valikoiva.

Häveliäisyys  

Modernissa ympäristössä ihmiskoiraat, jotka pystyvät pitämään useampia naaraita samaan aikaan, eivät tee sitä julkisesti soitimella vaan päinvastoin mahdollisimman salassa muiden katseilta. Ihminen pyrkii parinmuodostusvaiheessa nimenomaan vetäytymään kahdenkeskiseen rauhaan. Piilotamme seksuaalisuuttamme – joskus jopa itseltämme, jotta vaikuttaisimme viattomammilta. Seksuaalisuuden avoin mainostaminen vaatii yleensä tilanteen karnevalisoimista.

Sitoutuminen

Modernissakin ympäristössä naaraat yleensä vaativat koiraalta sitoutumista seksin vastineeksi. Lähestulkoon kautta historian koiraat ovat saaneet säännöllistä seksiä vasta avvioliitossa. Vanhan sanonnan mukaan ”jos mies saa maidon ilmaiseksi, hän ei ole halukas ottamaan koko lehmää.” Tämä toki usein unohtuu riehakkaissa juhannuskarnevaaleissa. Mutta minkäs ihminen luonnolleen mahtaa. Mikä on kiihottavampaa kuin aavistuksen vaarallinen lemmenseikkailu?

Yhden yön huuma  

Vaikka ihminen tyypillisesti muodostaa pitkiä parisidoksia, joskus tavoitteena on vain lyhytaikainen seksuaalinen mielihyvä. Se voi olla puhtaasti fyysistä, mutta yleensä siihenkin liittyy nautintoa vaikkapa haluttuna olemisesta. Lyhyessä suhteessa ihmiskoiraat monesti laskevat tasoaan eli suostuvat paritteluun sellaisenkin naaraan kanssa, jota ei kelpuutettaisi puolisoksi tai välttämättä edes treffeille. ”Vaikken koskaan mene sänkyyn ruman naisen kanssa, monen vierestä oon herännyt” lauloi Freud, Marx, Engels ja Jung -bändi. Naaraat taas pyrkivät mieluummin nostamaan tasoa suhteissa, jotka he tietävät lyhytaikaisiksi.

Rakkaus  

Mieluiten naaraat ottaisivat hyväluontoisen, arvostetun ja komean miljonäärin. Ja mieluiten koiraat valitsisivat kiltin ja kuvankauniin, sopivista paikoista kuperan ja koveran nuoren neidon. Me tavalliset kuolevaiset huomaamme kuitenkin nopeasti, että tällaiseen täydellisyyteen ei kannata pyrkiä. Siksi tarvitaan rakkautta. Rakkaus on erityinen leimautumisprosessi, joka auttaa ihmisiä katsomaan läpi sormien pieniä puutteita rakkaudenkohteessa. Pienet puutteet pikemminkin näyttävät vain hellyttäviltä. Rakkaus ei siis suinkaan ole sokea vaan tarkkanäköinen: se näkee hyviä puolia sielläkin, missä muut eivät niitä näe.

Seksikäs artisti  

Taiteet ovat tavallaan turhuuksia: taiteilija laittaa voimiaan sellaiseen, joka ei täytä mahaa tai tuo suojaa säätä vastaan. Ehkä osittain juuri siksi taide koetaan yleväksi. Taiteiden harjoittaminen saattaa olla muille merkki siitä, että ”minulla on ylimääräisiä resursseja tuhlattavaksi asti”. Tämän näkökulman mukaan taiteet ovat statuksen ja kenties myös geneettisen laadun esittelyä. Ehkäpä naaras vaistoaa, että menestyneen artistin jälkeläiset menestyisivät itsekin jälkeläisten tuottajina. Toisaalta miesrokkareiden kysyntää on liioiteltu. Kumppaneita ei ole kovin paljon, ja mikäli heitä on, he eivät ole niitä, joista eniten kilpailtaisiin. Myytti rokkareiden ympärillä pyörivistä lukemattomista kuumista mimmeistä saattaa perustua muutamaan maailmanmaineen saavuttaneeseen urooseen.

Seksuaalinen vapaus  

Ihminen on kehittynyt ympäristössä, jossa hedelmällisten naaraiden seksuaalisuutta vahdittiin jatkuvasti. Vartijoina olivat lähinnä joko nuoren naaraan isä ja veljet tai naaraan aviomies ja lapset. Individualistinen ja anonyymi kaupunkiympäristö ja modernit ehkäisymenetelmät ovat kuitenkin mahdollistaneet naaraiden seksuaalisen vapautumisen. Useimmat haluavat edelleen parisuhteeseen, mutta vaihtelunhaluisilla on nyt paljon helpompaa.

Yksiavioisuus  

Ihminen on pitkiä parisuhteita muodostava laji. Historia tuntee suuren joukon hallitsijoiden haaremeita, mutta yleisesti ottaen pariutuminen ja lisääntyminen on tapahtunut suhteellisen yksiavioisissa olosuhteissa. Emme ole sellaisten naaraiden jälkeläisiä, jotka jäivät haaveilemaan soitimen hallitsijasta.

1 Osmo Tammisalo, 43, on evoluutioteoriaan ja ihmisen evoluutioon erikoistunut tietokirjailija ja tiedetoimittaja. Hänen teoksensa Rakkauden evoluutio: Ihmisen parinvalinnan biologiaa oli vuonna 2005 Tieto-Finlandia-ehdokkaana. Vuonna  2012 Tammisalo julkaisi kirjan Ihmisluontoa etsimässä: Moraalin ja kulttuurin biologiaa.  

2 Evoluutiopsykologia on ihmisen käyttäytymisen biologista pohjaa tutkiva tiede. Evoluutiopsykologiassa ihmistä tutkitaan eläinlajina, jonka elintoiminnot ja käyttäytyminen ovat seurausta luonnonvalinnasta ja sukupuolivalinnasta. Evoluutiopsykologiassa keskeisiä tutkimuskohteita ovat lajienväriset erot ja yhtäläisyydet ja se, mikä tekee ihmislajista erityisen.  

3 Darwinilainen luonnonvalinta tarkoittaa, että ympäristöön parhaiten sopeutuvat lajit ja yksilöt saavat eniten jälkeläisiä. Luonnonvalinta voidaan jakaa ympäristön valintaan ja seksuaalivalintaan. Seksuaalivalintaan vaikuttavat ennen kaikkea vastakkaisen sukupuolen mieltymykset ja sukupuolen sisäinen kilpailu.  

4 Darwinin aikaan biologista ihmiskuvaa vastustettiin lähinnä uskonnollisista syistä. Nykyään ihmisen evolutiivinen tausta on tullut hyväksytymmäksi, ja alan tutkimus on laajaa. Biologista ihmistutkimusta vastustavat yhä toisaalta luomisoppia kannattavat kristilliset piirit, toisaalta sosiaalitieteilijät, jotka pitävät sitä poliittisesti epäkorrektina.

Myyttejä seksistä

Iltalehden nettilehdessä 3.2.2010 käsitellään ”Myyttejä seksistä”. Ensimmäisenä myyttinä käsitellään väitettä ”Miehet haluavat naisia enemmän seksiä”:

Todellisuudessa naiset ovat seksuaalisesti yhtä aktiivisia kuin miehet, vaikka ajattelevat seksiä heitä harvemmin. Naisilla seksihalu on myös vahvasti kytköksissä kuukausikiertoon ja tunteisiin. Tarja Sandbergin mukaan tutkimusten mukaan mieskään ei ole niin yhdyntäkeskeinen kuin on yleisesti kuviteltu. Hänen mukaansa miehet ovat enemmän rakastelu-, tunne- ja kosketuskeskeisiä.

On totta, että myös miehet ovat tunne- ja kosketuskeskeisiä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että sukupuolieroja seksihaluissa ei löytyisi. Saman nettilehden toisella sivulla on esimerkiksi lukijoiden kokemuksia ”seksillä kiristämisestä”. Esimerkeissä kiristäjinä toimivat ainoastaan naiset. Otos on kieltämättä pieni (n=8) ja luultavasti toimittajan valikoima, mutta jos seksihalut olisivat samanlaisia, kuten lehti toisella sivustollaan antaa ymmärtää, olettaisi seksillä kiristämisenkin jakautuvan tasan.

Kerrattakoon tähän keskimääräisistä sukupuolieroista kertovia seikkoja (muokattu teoksesta Rakkauden evoluutio):

1. Miehet haluavat enemmän tilapäissuhteita. Kaikissa tutkituissa kulttuureissa miehet kaipaavat enemmän vaihtelua seksipartnereihin. Erään tutkimuksen mukaan miehet ilmoittavat haluavansa jopa kolme kertaa enemmän seksikumppaneita kuin naiset.

2. Miehillä on enemmän ja konkreettisempia seksuaalifantasioita. Naisten fantasiat ovat emotionaalisempia, intiimimpiä ja voimakkaammin yhteydessä johonkin tiettyyn tilanteeseen. Nämä tulokset ovat erityisen merkittäviä, koska yhteiskunnallisten normien voi olettaa vaikuttavan kaikkein vähiten juuri fantisointieroihin. Mainituista eroista huolimatta sukupuolten seksuaalifantasiat sisältävät yhtä paljon kuvitelmia kumppanin kasvoista.

3. Suhteen alussa miehet haluavat harrastaa seksiä keskimäärin naista aikaisemmin. Miehet myös haluavat seksiä uudelleen nopeammin.

4. Miehet madaltavat valintakriteerejä lyhytaikaisissa (seksi)suhteissaan, naiset sen sijaan pyrkivät nostamaan kriteerejään.

5. Miehet fantisoivat useammin ryhmäseksistä (useamman kuin yhden naisen kanssa samanaikaisesti) ja maksavat seksistä useammin.

6. Miehet käyttävät enemmän kaupallista ja kuvallista pornografiaa. Toki naisetkin katsovat pornoa, mutta he käyttävät sitä pikemminkin elvyttämään seksielämää kumppanin kanssa kuin masturbointiin. Naiset kuluttavat miehiä enemmän romanttisia novelleja ja saippuasarjoja – joiden miespäähenkilöt yleensä lopulta sitoutuvat naiseen tunteellisesti.

7. Miehillä on enemmän rinnakkaissuhteita ja miehet tulkitsevat ei-seksuaaliset vihjeet helpommin seksuaalisiksi. Miehet myös masturboivat enemmän ja aloittavat sen nuorempina.

Seuraava luettelo polygyynisille (monivaimoisille) lajeille tyypillisistä ominaisuuksista taas kertoo miehen promiskuiteettisista taipumuksista sekä ihmislajin nykyistä polygyynisemmästä evoluutiohistoriasta.

1. Miehet ovat naisia kookkaampia ja heitä syntyy naisia enemmän.
2. Miehiä kuolee enemmän sekä synnynnäisten fysiologisten häiriöiden että ulkoisten syiden (esim. taistelut, taudit ja onnettomuudet) vuoksi.
3. Miehet ottavat suurempia riskejä saadakseen kumppaneita.
4. Miehet ovat naisia aggressiivisempia ja ottavat enemmän osaa sellaiseen väkivaltaan, joka johtaa vammoihin tai kuolemaan.

Verrattuna muihin nisäkkäisiin, ihmisellä sukupuolten väliset erot ovat toki pieniä ja joskus ne peittyvät yksilöllisen vaihtelun alle. Tämä lienee yksi syy, miksi myytti halujen samankaltaisuudesta ja erojen kulttuurisesta alkuperästä on joissakin piireissä niin vallitseva.

Tohtori Tatjana televisiossa

Kuulin kollegalta, että TV5/TheVoice -kanava on näyttänyt brittiläisen WagTV:n tuottamaa viihteellistä dokumenttisarjaa, joka perustuu Olivia Judsonin kirjaan.
Tein kirja-arvion Judsonin suomennoksesta jokunen vuosi sitten: http://www.tieteessatapahtuu.fi/0206/tammisalo.pdf
Sen pointit kuulemma pätevät myös TV-sarjaan.

Evoluutio ja seksuaalisuus

Voima –lehdessä 8/2009 oli Ville Lähteen tekemä kirja-arvio Jerry A. Coynen teoksesta Why Evolution Is True (Oxfrod 2009). Lähde kirjoittaa, että Coyne nostaisi esiin

monien tutkijoiden taipumuksen kertoa darwinistisia tarinoita tilanteissa, joissa niillä ei ole välttämättä selitysvoimaa, kuten esimerkiksi seksuaalisen käyttäytymisen selittämisessä.

Olin yllättynyt Lähteen lausunnosta. Seksuaalinen käyttäytyminenhän on alue, jonka selittämisessä evoluutioteoria on parhaimmillaan. Mikä muu kuin seksuaalinen käyttäytyminen lopulta on määrännyt sen, kuka pääsi jatkamaan sukuaan, siis siirtämään ominaisuuksiaan – eli geenejä niiden takana – tulevaisuuteen? Harvaan asiaan on kohdistunut yhtä voimakasta valintapainetta.
Totta kai seksuaalisuudessakin on seikkoja, jotka ovat pelkkiä sivutuotteita darwinistisista prosesseista, mutta koska Lähteen vihjailu on täysin yksilöimätöntä, sitä on pidettävä virheellisenä. Pidän turhana myös seuraavan seikan korostamista, joka arvion loppupäätelmänä kuulostaa melkeinpä moraaliposeeraamiselta:

Elävien olentojen piirteet ovat voineet vakiintua aivan eri käyttöön kuin mihin ne ovat päätyneet, eivätkä ne ole säilyneet mitään "varten" vaan myös siksi, ettei niistä ole suurempaa haittaa.

Tämä on päivänselvää, eikä huomiolla ole minkäänlaista uutuusarvoa biologiassa. (On kuin epätäydellisyyden korostajat pelkäisivät, että jos luonnossa kaikki olisi täydellistä, tavalliset ihmiset alkaisivat kuvitella, että yhteiskunnatkin ovat jo parhaita mahdollisia.) Lisäksi sen selvittämiseksi, mikä piirre on sopeutuma ja mikä Lähteen korostama sivutuote, meidän on noudatettava menetelmää, jolla selvitetään nimenomaan sitä, onko jokin ominaisuus kehittynyt hoitamaan jotakin tehtävää vai ei. Yleisesti ottaen kirja-arvio toki oli asiallinen, varsinkin ottaen huomioon, miten harvoin Voima –lehdessä evoluutioteemaa käsitellään.

Lisää sukupuolieroista

Sain edelliseen, sukupuolieroja koskevaan tekstiini erään lukijakommentin, jossa kysyttiin, miten se, että kyseisen lukijan tuttavapiiriin kuuluva muutama suhteellisen viehättävää ja vielä hedelmällistä naista ei löydä seksikumppania, sopii ”teoriaani kiimaisista koiraista”.

Ensinnäkin kuten edellisestä tekstistä selviää, kyse ei ole minun teoriastani. Toiseksi kyse ei tarkkaan ottaen ole teoriasta lainkaan (eikä varsinkaan kiimaisia koiraita koskevasta teoriasta). Pikemminkin kirjoituksessa esiteltiin joukko tutkimukseen nojaavia löydöksiä pienistä(?) keskimääräisistä sukupuolieroista seksuaalisuuden saralla. Sanomattakin lienee selvää, että olen kiinnostunut lukemaan toisenkinlaisia tutkimushavaintoja.

Ja mitä tulee kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuuteen parinvalintamarkkinoilla, kysymys on liian laaja tässä käsiteltäväksi. Aihetta toki käsitellään pitkin Rakkauden evoluutio –teosta. Ei kuitenkaan liene kaukaa haettua sanoa, että hedelmälliselle naiselle löytyy aina jonkinlainen seksikumppani.

Toinen lukijakommentti koski sitä, päätyvätkö miehet kyselytutkimuksissa esittämään aktiivisempaa kuin he oikeasti ovat. Kyselytutkimuksissa, kuten muunkinlaisissa tutkimuksissa, on totta kai aina omat ongelmansa, ja epäilemättä miesten ja naisten välisissä vastauksissa saattaa löytyä tämänsuuntaisia eroja – monestakin syystä. Mutta samalla on selvää, että puutteita joissakin yksittäisissä tietolähteissä voidaan ylittää käyttämällä monenlaisia tietolähteitä. Esimerkiksi edellisen viestini sukupuolieroluettelosta suuri osa on saatu muutoin kuin kyselytutkimuksilla.

Kulttuurisesti tuotetut biologiset halut?

”Vaikka vain yksi yllyke tuhannesta huipentuisi paritteluun, himon tehtävä on joka tapauksessa parittelun motivoiminen.”

Donald Symons 1979


Yliopisto 10/2008 –lehdessä käsiteltiin prostituutiota tutkineiden Anne-Maria Marttilan ja Anna Kontulan näkemyseroja (Pekka Vanhanen: Väittelyä prostituutiosta, s. 32–34). Tekstissä kysytään, onko biologia syynä siihen, että prostituoitujen asiakkaat ovat lähes kaikki miehiä. Marttila linjaa seuraavasti:

Miehen vahvemmat biologiset tarpeet on kulttuurisesti tuotettu käsitys.

Seuraavassa ei oteta kantaa siihen, mitä lausunto tarkoittaa. Lausunnosta kun ei selviä, onko Marttilan mielestä miehillä keskimäärin voimakkaampi halu seksuaaliseen vaihteluun vai onko se vain ”käsitys”. Vai tarkoittaako Marttila, että tarpeet kenties ovat suuremmat, mutta että ne ovat kulttuurin tuottamia? Jos lausunnolla tarkoitetaan sitä, että biologiset tarpeet rakentuvat kulttuurisesti, se ei oikeastaan tarkoita mitään. Pitäisi tarkentaa, kuka nämä biologiset halut tuottaa, millä mekanismilla ja miksi. Ja mikä niistä tekee ”biologisia”?

Lisäksi näyttää siltä, että monet ihmiskoiraiden ja –naaraiden väliset erot seksuaalisissa haluissa ilmenevät kaikissa kulttuureissa. Voisiko näistä käyttää ”kulttuurisesti tuotetun” sijasta ilmausta ”lajityypillistä”? Toisin sanoen, onko mieltä puhua kulttuurisesti tuotetuista ilmiöistä, jos kaikilla kulttuureilla on taipumus tuottaa näitä. Ilkka Pyysiäinen kirjoittaa Tieteessä tapahtuu 7/2008 –lehdessä aiheeseen liittyen:

On eri asia sanoa, että jokin piirre on kulttuurista riippumaton merkityksessä ’kaikesta kulttuurista riippumaton’, kuin että sen kehittyminen ei riipu siitä, mihin nimenomaiseen kulttuuriin asianomainen on syntynyt.

Seuraavassa on suppea lista joistakin sukupuolten välisten erojen ilmenemismuodoista. Tämän Rakkauden evoluutio –kirjasta muokatun esityksen tarkoitus ei ole korostaa sukupuolten välisiä eroja, vaan lukijan on syytä tunnistaa, että koiraiden ja naaraiden taipumuksissa on tavattoman suuri määrä päällekkäisyyttä, ja että sukupuolten erot saattavat monesti peittyä yksilöiden välisiin eroihin (lähdeviitteet löytyvät Rakkauden evoluutiosta). Kunkin esimerkin kohdalla kannattaa pohtia, mitä kulttuurinen tuottaminen voisi tarkoittaa (kuka, miten, miksi).

1. Koiraat haluavat enemmän tilapäissuhteita kuin naaraat. Kaikissa tutkituissa kulttuureissa koiraat kaipaavat enemmän vaihtelua seksipartnereihin. Tuoreen tutkimuksen mukaan koiraat ilmoittavat haluavansa jopa kolme kertaa enemmän seksikumppaneita kuin naaraat.

2. Koirailla on enemmän ja konkreettisempia seksuaalifantasioita. Naaraiden fantasiat ovat emotionaalisempia, intiimimpiä ja voimakkaammin yhteydessä johonkin tiettyyn tilanteeseen. Nämä tulokset ovat erityisen merkittäviä, koska yhteiskunnallisten normien voi olettaa vaikuttavan kaikkein vähiten juuri fantisointieroihin. Mainituista eroista huolimatta sukupuolten seksuaalifantasiat sisältävät yhtä paljon kuvitelmia kumppanin kasvoista.

3. Suhteen alussa koiraat haluavat harrastaa seksiä naarasta aikaisemmin.

4. Koiraat haluavat seksiä uudelleen nopeammin.

5. Koiraat madaltavat valintakriteerejä lyhytaikaisissa (seksi)suhteissaan, naaraat sen sijaan pyrkivät nostamaan kriteerejään.

6. Koiraat fantisoivat useammin ryhmäseksistä (useamman kuin yhden naaraan kanssa samanaikaisesti).

7. Koiraat maksavat seksistä useammin.

8. Koiraat käyttävät enemmän kaupallista ja kuvallista pornografiaa. Toki naaraatkin esimerkiksi vuokraavat pornovideoita, mutta he käyttävät niitä pikemminkin elvyttämään seksielämää kumppanin kanssa kuin masturbointiin. Naaraat kuluttavat pornon sijasta romanttisia novelleja ja saippuasarjoja, joiden koiraspäähenkilöt yleensä lopulta sitoutuvat naaraaseen tunteellisesti.

10. Koirailla on enemmän rinnakkaissuhteita.

11. Koiraat tulkitsevat ei-seksuaaliset vihjeet helpommin seksuaalisiksi.

12. Koiraat masturboivat enemmän ja aloittavat sen nuorempina. ”Erikoisen tärkeä on lisäksi se tosiasia, että sama ero sukupuolten välillä esiintyy monilla muilla kädellislajeilla” (Ford & Beach 1969).

13. Koiraille yksi syy ystävyyssuhteen solmimiseen naaraan kanssa on mahdollisuus seksin harrastamiseen. Koiraat myös suosivat ystävyyssuhteissaan seksuaalisesti puoleensavetäviä naaraita. Lisäksi koiraat ilmoittivat naaraita useammin ystävyyssuhteen päättymisen syyksi seksin puuttumisen.

14. Koiraat pitävät naaraita enemmän omista ja kumppaninsa sukuelimistä.

15. Myös lisääntymispsykologiaan mahdollisesti liittyvät patologiat ovat sukupuolilla erilaisia: esimerkiksi yli 90 % syömishäiriöistä kärsivistä on naaraita.

Sukupuolierojen tarkasteleminen on mielenkiintoinen ja tehokas tapa yksilöidä sukupuolille tyypillisiä sopeutumia, mutta samalla on huomattava, että sukupuolten väliset erot eivät välttämättä itsessään ole sopeutumia. Ne ovat sopeutumien ja niiden sivutuotteiden käyttäytymisilmentymiä, ja niiden tunnistaminen on vasta ”adaptionistisen ohjelman” ensimmäinen askel – ei sen lopullinen tavoite.

Seuraava luettelo polygyynisille lajeille tyypillisistä ominaisuuksista taas kertoo ihmiskoiraan promiskuiteettisista taipumuksista sekä ihmislajin tai sen edeltäjien nykyistä polygyynisemmästä evoluutiohistoriasta.

1. Ihmiskoiraat ovat naaraita kookkaampia ja heitä syntyy aavistuksen naaraita enemmän.
2. Koiraita kuolee naaraita enemmän sekä synnynnäisten fysiologisten häiriöiden että ulkoisten syiden (esim. taistelut, taudit ja onnettomuudet) vuoksi.
3. Koiraat ottavat suurempia riskejä saadakseen kumppaneita.
4. Koiraat ovat naaraita aggressiivisempia ja ottavat enemmän osaa sellaiseen väkivaltaan, joka johtaa vammoihin tai kuolemaan.
5. Lapsena koiraat leikkivät kilpailullisemmin.
6. Naaraat ovat valikoivampia ja vähemmän innokkaita parittelemaan.

Mitokondriogeeneissä havaitun vaihtelun perusteella on puolestaan arvioitu, että viimeisin kaikille ihmisille yhteinen esiäiti eli noin 140 000 vuotta sitten. Y-kromosomigeenien perusteella viimeisin kaikille koiraille yhteinen esi-isä sen sijaan eli vain noin 60 000 vuotta sitten. Naaraspuolinen, kaikille yhteinen esivanhempi on siis elänyt huomattavasti kauempana historiassa. Tämä kertoo siitä, että esihistoriassa osalla koiraista on ollut huomattavasti suurempi lisääntymismenestys kuin naarailla.